Ero sivun ”Nainen on valttia” versioiden välillä

648 merkkiä lisätty ,  8 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
| lavastaja = [[Ossi Elstelä]]
| pääosat = [[Ansa Ikonen]]<br />[[Aku Korhonen]]<br />[[Uuno Laakso]]<br />[[Unto Salminen]]
| maa = {{[[Suomi}}]]
| tuotantoyhtiö = [[Suomen Filmiteollisuus|Suomen Filmiteollisuus SF Oy]]
| ensi-ilta = [[13. elokuuta]] [[1944]]
| amg =
}}
'''''Nainen on valttia''''' (''Kvinnan är trumf'') on [[Ansa Ikonen|Ansa Ikosen]] ohjaama mustavalkoinen suomalainen [[komedia]]elokuva vuodelta [[1944]]. Se jäi näyttelijä Ansa Ikosen ainoaksi ohjaustyöksi.
 
'''''NainenElokuva on valttia''''' (''Kvinnan är trumf'') on suomalainenperustuu [[komedia]]elokuvaMika vuodelta [[1944Waltari]]. Se jäi näyttelijä Ansa Ikosen ainoaksi ohjaustyöksi. Teos perustuu Mika Waltarinn alkuperäiskäsikirjoitukseen. Kolmen poikamiehen taloon tupsahtaa muuan nuori nainen, joka panee miesten elämän uuteen uskoon. NainenPoliisia pakeneva nainen<ref name=tvm/> on kuulu [[operetti]]tähti. Hänen onnistuu salata henkilöllisyytensä, mutta vain toistaiseksi. TelevisiossaKriitikko ''Nainenluonnehtii onelokuvaa valttia''romanttiseksi saihupailuksi<ref ensi-iltansaname=tvm>Päivän 13.elokuvia, helmikuutaTv-maailma, 1966.45/2011 Elokuvasivu on mustavalkoinen. [[Finnkino]] Oy on julkaissut teoksen myös [[DVD]]:nä17</ref>.
 
''Nainen on valttia'' esitettiin televisiossa ensi kerran 13. helmikuuta 1966. [[Finnkino]] Oy on julkaissut sen myös [[DVD]]:nä.
==Henkilöt==
 
==Näyttelijät==
{{Näyttelijä-rooli
|'''Näyttelijä'''|'''Rooli'''
|[[Ansa Ikonen]]|Kirsti Kalpa
|[[Aku Korhonen]]|professori
|[[Uuno Laakso]]|Kalle
|[[Aku Korhonen]]|professoriProfessori
|[[Unto Salminen]]|RantamaaSäveltäjä (säveltäjä)Rantamaa
|[[Ture Junttu]]|HeimonheimoParoni (paroni)Heimonheimo
|[[Laina Laine]]|näyttelijänäyttelijätär
|[[Pentti Saares]]|reportteri
|[[Veikko Linna]]|teatterinjohtaja
|[[Arvo Kuusla]]|Eikka, valokuvaaja
|[[Ensio Jouko]]|poliisiviranomainenpoliisikomisario
|[[Pentti Saares]]|Levä (sanomalehtitoimittaja)
|[[Toppo Elonperä]]|vahtimestari
|[[Eino Salmi]]|teatterin taloudenhoitaja
|[[Olavi Saarinen]]|poliisi
|[[Lauri Kyöstilä]]|tullimies
|[[Kyösti Käyhkö]]|radion vahtimestari
|[[Jalmari Rinne]]|radion musiikkipäällikkö
|[[Usko Kantola]]|operettilaulaja
|[[Heikki Aaltoila]]|Unto Salmisen sijaisnäyttelijä
|[[Vilho Kekkonen]]|radiolainen
|[[Heikki Packalén]]|radiolainen
|[[Carl-Erik Creutz]]|radiokuuluttajan ääni
}}
 
==Juoni==
 
{{juonipaljastus}}
 
Paroni Heimonheimo koettaa saada kihlattunsa Kirsti Kalpan luopumaan laulajan urastaan. Kirsti kyllästyy sulhasensa temppuihin ja lavastaa [[itsemurha]]nsa merenrannalle. Ruumista ei löydy ja [[poliisi]] alkaa tutkia tapausta katoamisena. Passipoliisi kiinnostuu puistossa maleksivasta Kirstistä. Tämä pakenee erään [[professori]]n taloon. Professori asuu poikamiestaloudessa palvelijansa Kallen ja säveltäjä Rantamaan kanssa. Kun Kirsti kohtaa professorin, hän sanoo olevansa tyttö maalta ja on erehtynyt talosta. Professorin ja Rantamaan johtoajatuksena on ollut, että heidän taloonsa ei naisia tuoda. Kalle palaa kotiin tapelleena ja juopotelleena. Kirsti pääsee hänen suosioonsa ja Kalle palkkaa laulajattaren kotiapulaiseksi professorin suostumuksella. Rantamaa on Kirstiä vastaan, mutta kun viranomainen tulee utelemaan Kirstin perään, hän nimenomaisesti pelastaa tytön kiipelistä. Poliisi nimittäin epäilee Kirstiä rikollisliigan jäseneksi!
 
Talon kolme poikamiestä arvelevat Kirsin olevan pohjimmiltaan hyvän tytön, jonka olosuhteet ovat pakottaneet varkaiden kelkkaan. Kirsti on erinomainen kotiapulaisena. Rantamaa on edelleen Kirstiä vastaan, mutta vähitellen [[musiikki]] yhdistää säveltäjän ja Kirstin, jonka kannustamana Rantamaa säveltää lauluja, jotka [[Yleisradio]] suostuu ottamaan ohjelmistoonsa. Rantamaa haluaa Kirstin esittämään teoksiaan. Hän pitää tätä poikkeuksellisena luonnonlahjakkuutena! Kirsti suostuu radioesiintymiseen, kuuluttaja esittelee hänet "tuntemattomana laulajana". Heimonheimo kuitenkin tunnistaa Kirstin äänen ja ottaa selvää säveltäjä Rantamaan asuinpaikasta. Ravintolassa eräs sanomalehtitoimittaja tunnistaa Kirstin, ja jymyuutinen on valmis.
 
Heimonheimo saapuu poikamiesten taloon, jossa hän kohtaa professorin ja Kallen sekä Kirstin ja Rantamaan. Hän myöntää Kirstille olevansa rakastunut erääseen toiseen naiseen. Kirsti ilahtuu tiedosta. Heimonheimon ja Kirstin [[kihlaus]] puretaan tuota pikaa. Toisiinsa korviaan myöten rakastuneet Rantamaa ja Kirsti eivät kuitenkaan saa toisiaan aivan muitta mutkitta, vaan ensin säveltäjä suuttuu laulajattarelle. Seuraavana päivänä Kirsti joutuu jälleen pakenemaan poliisia poikamiesten taloon. Tällä kertaa Rantamaa ei salli Kirstin enää lähtevän ja rakkaus voittaa!
 
{{juonipaljastus loppu}}
 
==Kuvausaika ja -paikat==
Teosta ''Nainen on valttia'' kuvattiin tammikuusta 1944 kesäkuuhun 1944. Ulkokuvia otettiin [[Helsinki|Helsingissä]] (muun muassa [[Alppila]]) ja [[Vantaa|Helsingin maalaiskunnassa]] ([[Helsinki-Malmin lentoasema|Malmin lentoasema]]). Professorin residenssiä esitti Armas Siitosen suunnittelema, vuonna 1920 valmistunut Edelfeltintie 13 [[Eira]]ssa.<ref>[http://www.korttelit.fi/rakennus.php/id/1343 Korttelit.fi]</ref> Studiona oli SF-studio 1.<ref>Suomen kansallisfilmografia 3, sivu 324</ref>
 
Teosta ''Nainen on valttia'' kuvattiin tammikuusta 1944 kesäkuuhun 1944. Ulkokuvia otettiin [[Helsinki|Helsingissä]] (muun muassa [[Alppila]]) ja [[Vantaa|Helsingin maalaiskunnassa]] ([[Helsinki-Malmin lentoasema|Malmin lentoasema]]). Professorin residenssiä esitti Armas Siitosen suunnittelema, vuonna 1920 valmistunut Edelfeltintie 13 [[Eira]]ssa.<ref>http://www.korttelit.fi/rakennus.php/id/1343</ref> Studiona oli SF-studio 1.<ref>Suomen kansallisfilmografia 3, sivu 324</ref>
 
==Arviot==
Aikalaiskriitikot ottivat Ikosen ensiohjauksen varovaisen myönteisesti vastaan. [[Helsingin Sanomat|Helsingin Sanomien]] kriitikko iloitsi Ikosen debytoinnista elokuvaohjaajana ja piti hänen työtään varsin laadukkaana, mutta teilasi elokuvan aiheeltaan "mitättömäksi ja vanhentuneeksi". TamperelainenTamperelaisen [[Aamulehti|Aamulehden]] kriitikko kirjoitti: "''Nainen on valttia'' on syyskauden sopiva kevyt alkupala ennen talvikauden arvokkaampaa ohjelmistoa." [[Uutispäivä Demari|Suomen SosialidemokraattiSosialidemokraatssa]] kriitikko katsoi, että Ikonen onnistui saamaan "harvinaisen paljon" irti Waltarin käsikirjoituksesta. Ikosen näyttelijäntyö arvioitiin mukiinmeneväksi. Korhosen ja Laakson roolityöt keräsivät erityistä kiitosta.<ref>Suomen kansallisfilmografia 3, sivut 326 ja 327</ref>
 
Aikalaiskriitikot ottivat Ikosen ensiohjauksen varovaisen myönteisesti vastaan. [[Helsingin Sanomat|Helsingin Sanomien]] kriitikko iloitsi Ikosen debytoinnista elokuvaohjaajana ja piti hänen työtään varsin laadukkaana, mutta teilasi elokuvan aiheeltaan "mitättömäksi ja vanhentuneeksi". Tamperelainen [[Aamulehti]] kirjoitti: "''Nainen on valttia'' on syyskauden sopiva kevyt alkupala ennen talvikauden arvokkaampaa ohjelmistoa." [[Uutispäivä Demari|Suomen Sosialidemokraatti]] katsoi, että Ikonen onnistui saamaan "harvinaisen paljon" irti Waltarin käsikirjoituksesta. Ikosen näyttelijäntyö arvioitiin mukiinmeneväksi. Korhosen ja Laakson roolityöt keräsivät erityistä kiitosta.<ref>Suomen kansallisfilmografia 3, sivut 326 ja 327</ref>
 
==Huomioita==
''Nainen on valttia'' jäi aikakirjoihin toisena suomalaisena kokoillan näytelmäelokuvana, jonka ohjasi nainen. Ensimmäinen on [[Glory Leppänen|Glory Leppäsen]] komedia ''[[Onnenpotku]]'' (1936). Kolmas naisen ohjaama kokoillan suomalainen näytelmäelokuva on [[Ritva Arvelo]]n ''Kultainen vasikka'' vuodelta 1961. [[Brita Wrede]] ohjasi [[Felix Forsman]]in kanssa lyhyen fiktioelokuvan ''Tukkijoella tapahtuu'' vuonna 1950 ja [[Kyllikki Forssell]] yhden jakson episodielokuvaan ''Kolmiapila'' vuonna 1953. <ref name="SF327">Suomen kansallisfilmografia 3, sivu 327</ref>
 
''Nainen on valttia'' jäi aikakirjoihin toisena suomalaisena kokoillan näytelmäelokuvana, jonka ohjasi nainen. Ensimmäinen on [[Glory Leppänen|Glory Leppäsen]] komedia ''[[Onnenpotku]]'' (1936). Kolmas naisen ohjaama kokoillan suomalainen näytelmäelokuva on [[Ritva Arvelo]]n ''Kultainen vasikka'' vuodelta 1961. [[Brita Wrede]] ohjasi [[Felix Forsman]]in kanssa lyhyen fiktioelokuvan ''Tukkijoella tapahtuu'' vuonna 1950 ja [[Kyllikki Forssell]] yhden jakson episodielokuvaan ''Kolmiapila'' vuonna 1953. <ref name="SF327">Suomen kansallisfilmografia 3, sivu 327</ref>
 
''Nainen on valttia'' sai keskimääräistä hieman heikomman yleisövastaanoton.<ref name="SF327"/>
 
==Lähteet ja viitteet==
 
*Suomen kansallisfilmografia 3, ISBN 951-37-1019-X
===Viitteet===
*Elonet ''Nainen on valttia''
 
{{Viitteet}}
 
[[Luokka:Vuoden 1944 elokuvat]]
[[Luokka:Suomalaiset mustavalkoelokuvat]]
[[Luokka:Komediaelokuvat]]
[[Luokka:Romanttiset elokuvat]]
53 314

muokkausta