Ero sivun ”Omdurmanin taistelu” versioiden välillä

'''Omdurmanin taistelu''' olikäytiin taistelu,2. syyskuuta 1898. jossaTaistelussa britit löivät sudanilaiset kapinalliset ja säilyttivät valtansavaltasivat [[Sudan]]issain takaisin. Taistelu oli osa [[Sudanin sota (1881–18851896–1899)|Sudanin sotaa (1881–1885)]].

Vuonna [[1884]] sudanilaiset ryhtyivät [[Sudanin sota (1881–1885)|kapinaan]] isäntiään brittejä vastaan mahdi [[Mohammed Ahmed]]in johdolla. Britit menettivät [[Khartum]]in britit menettivät 1885. 1890-luvun alussa brittihallitus päätti vallata Sudanin takaisin. Syynä oli hallituksen huolestuneisuus siitä, että ranskalaiset tai italialaiset kiinnostuisivat tästä Afrikan kolkasta. Lisäksi se toivoi säilyttävänsä valtansa [[Niili]]llä.

Sotaretken johtoon valittiin kenraalimajuri [[Horatio Kitchener]]. Hän valmistautui hyökkäykseen huolellisesti egyptiläisten joukkojen kanssa. Vuosikymmen aiemmin olivat sudanilaiset kapinalliset tuhonneet täydellisesti brittiläisen 10 000 miehen egyptiläisen armeijan [[El Obiedi]]ssa. Kitchener lähti [[1896]] etenemään Niiliä ylöspäin [[tykkivene]]iden kanssa. Hän oli tätä ennen rakennuttanut joen varteen rautatien varusteiden kuljettamista varten. Tykkiensä lisäksi hänellä oli 20 [[konekivääri]]ä. Hänen armeijansa koostui noin puoliltaan brittien vakituisista sotilaista ja puoliksi brittien kouluttamista egyptiläisistä. Kahden vuoden taistelujen jälkeen kapinallisten komentajat [[Khalifa Abdullah]] ja [[Osman Digna]] päättivät vetää joukkonsa [[Omdurman]]iin, hähellelähelle Niiliä ja aivan lähelle pääkaupunki Khartumia.

Aamulla [[2. syyskuuta]] [[1898]] Kitchenerin noin 26 000 miehen armeija kohtasi 40 000 Khalifa Abdullahin sudanilaista. Edellisenä päivänä brittien ratsuväki oli jo ottanut yhteen sudanilaisten kanssa ja britit nukkuivat yönsä piikkipensaiden ympäröimässä linnoitetussa leirissä, jota kutsuttiin ''zaribaksi''. Kitchener odotti hyökkäystä jo aamun koittaessa ja hälytti miehensä jo kello 4.30. Hänen ratsuväkensä lähti ''zaribasta'' nähdenja näki piakkoin sudanilaisten joukot, jotka etenivät kohti leiriä. Kun sudanilaiset tulivat 2,6 kilometrin päähän zaribasta, avasi brittien [[tykistö]]tulensa avasi tulen. Tuleen yhtyivät pian myös tykkiveneet. Ammuksina ammuttiin kranaatteja, jotka räjähtivät vihollisen yläpuolella levittäen sirpaleita joka suuntaan. Taistelussa ollut [[Winston Churchill]] muisteli myöhemmin keskitystä: ''"Jotkut räjähtivät ilmassa, jotkut heidän kasvoilleen... miehet jatkoivat eteenpäin kuolemaan Allahin pyhän asian puolesta...se oli kauhea näky, koska he eivät olleet lainkaan vahingoittaneet meitä..."''

Kun sudanilaiset pääsivät 1800 metriin, britit avasivat tulen [[Lee-Metford]] -makasiinikivääreillä ja [[Martini-Henry]] -kivääreillä. Vähän ajan päästä [[Maxim-konekivääri]]t aloittivat oman tulituksensa. Moni konekivääri kuumeni liikaa, ja konekiväärimiehistö joutui turvautumaan kivääreihinsä. Sudanilaiset jatkoivat eteenpäin, mutta yksikään heistä ei päässyt zaribaan asti vaan he kaatuivat usean sadan metrin päähän. Englantilais-egyptiläisten joukkojen tappiot olivat noin 60 miestä, kun taas sudanilaisia oli kaatunutkaatui tuhansia.

Torjuttuaan hyökkäyksen Kitchener siirsi sotilaansa zaribasta ja aloitti etenemisen kohti Omdurmania. Khalifan täydennysjoukot tekivät kaksi uutta hyökkäystä brittejä vastaan, mutta ne torjuttiin. Samaan aikaan Kitchener aloitti brittiaarmeijanbrittiarmeijan historian viimeisen ratsuväkihyökkäyksen. Saatuaan ratkaisun teknisesti, hän päätti lopettaa taistelun perinteisemmällä tavalla.