Avaa päävalikko

Muutokset

2 merkkiä lisätty, 7 vuotta sitten
Liput ja [[joukko-osasto]]tunnukset ovat olleet tärkeä osa historiallisen [[sodankäynti|sodankäynnin]] [[johtaminen|johtamisjärjestelmässä]]. Tästä syystä oli tärkeää, että tunnukset näkyivät kauas ja erottuivat toisistaan. Antiikin [[Rooman valtakunta|Rooma]]n asevoimat käyttivät taistellessaan kuvallisia tunnuksia (''vexillum'') ja näistä on saanut nimensä erityisesti lippuihin keskittynyt heraldiikan haara [[veksillologia]].
 
Varhaiskeskiajalta lähtien suuret armeijat olivat kadonneet ja Euroopassa sotiminen oli ritareiden heiniä. Myöhemmin Euroopan vauraus mahdollisti jälleen isompia armeijoita, ja tällöin tunnusten merkitys alkoi kasvaa. Heraldiikan juuret ovatkin sydänkeskiajalla. Nykyiseen muotoonsa eurooppalainen heraldiikka tuli noin 1000–1100-lukujen taitteessa, jolloin [[ritari]]laitoksen ja turnajaisten myötä se saavutti suurimman kukoistuksensa niin määrällisesti kuin taiteellisestikin. Ritarilla oli yksilöivä, periytyvä [[sukuvaakuna]].
 
Heraldiikka nykymuodossaan syntyi noin vuoden 1150 tienoilla. [[Haarniska]]n kehitys oli johtanut koko pään ja kasvot peittävään pata[[kypärä]]än, jota käytettäessä ei enää voitu erottaa omia vihollisista. Niinpä ainoa tapa erottaa taistelijat toisistaan olivat kilpi ja sen kuviointi, sekä samaan aikaan yleistynyt, haarniskan päällä pidettävä hihaton asetakki, ''surcot''. Sekä kilpeen että asetakkiin alettiin kirjailla kuvioita heraldisten sääntöjen mukaisesti. Tämän asetakin englanninkielisestä nimestä ''coat of arms'' on saanut alkunsa [[englannin kieli|englannin]] vaakunaa tarkoittava sana.
Rekisteröitymätön käyttäjä