Ero sivun ”Aakkoslaji” versioiden välillä

821 merkkiä poistettu ,  8 vuotta sitten
jäsentelyä: väliotsikko "Isot ja pienet" oli turha ja vähän hämääväkin, kun sitä seurasi erillisenä jaksona "Koko ja muoto"; historialliset taustat koottu jaksoon "Kehitys ja käyttö"
(korj.)
(jäsentelyä: väliotsikko "Isot ja pienet" oli turha ja vähän hämääväkin, kun sitä seurasi erillisenä jaksona "Koko ja muoto"; historialliset taustat koottu jaksoon "Kehitys ja käyttö")
[[File:A (capital and small).png|thumb|150px|Suuraakkonen ''A'' ja pienaakkonen ''a'' ovat saman kirjaimen ilmentymiä eri aakkoslajeissa.]]
'''Aakkoslaji''' on yläkäsite, joka ilmentää moniin [[äännekirjoitus]]järjestelmiin vakiintunutta tapaa jakaa [[kirjain|kirjaimet]] isoihin ja pieniin.
 
Aakkoslajeista'''Aakkoslaji''' voidaanon myösyläkäsite, joka kuvaa moniin [[äännekirjoitus]]järjestelmiin vakiintunutta tapaa jakaa [[Kirjain|kirjaimet]] ''suuraakkosiin'' (''versaalit'' eli ''majuskelit'', arkikielessä usein ''isot kirjaimet'') ja ''pienaakkosiin'' (''gemenat'' eli ''minuskelit'', arkikielessä usein ''pienet kirjaimet''). Näistä kahdesta aakkoslajista voidaan erottaa toisiinsa kytkeytyviä kirjainpareja, joiden kumpikin jäsen edustaa samaa äännettä mutta erilaisissa tilanteissa. Niinpä esimerkiksi suuraakkonen ''A'' ja pienaakkonen ''a'' ymmärretään yleensä saman kirjaimen vaihtoehtoisiksi muodoiksi.
== Isot ja pienet ==
 
{|align=center
|}
 
Jako suur- ja pienaakkosiin on tapana tehdä useimmissa [[latinalainenLatinalainen kirjaimisto|latinalaista]], [[kreikkalainenKreikkalainen kirjaimisto|kreikkalaista]] tai [[kyrillinenKyrillinen kirjaimisto|kyrillistä]] kirjaimistoa käyttävissä kielissä. Sen sijaan esimerkiksi [[arabialainenArabialainen kirjaimisto|arabialaisessa kirjaimistossa]] ei ole erikseen suur- ja pienaakkosia.
'''Suuraakkosia''' eli '''isoja kirjaimia''' kutsutaan [[Typografia|typografiassa]] myös '''versaaleiksi''' tai '''majuskeleiksi'''. Antiikin piirtokirjoituksia tarkastelemalla voi havaita, että versaalit ovat kirjainten alkuperäinen muoto.<ref name="Korpela" /> Suuraakkosten esikuvina olivat ensimmäiseltä vuosisadalta peräisin olevat ''[[capitalis monumentalis]]'' -kirjaimet.<ref name= itk>{{Kirjaviite | Tekijä = Itkonen, Markus | Nimeke = Typografian käsikirja | Vuosi = 2004 | Luku = | Sivu = 21 | Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = RPS-yhtiöt | Tunniste = ISBN 953-5001-09-1 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 2.11.2011 | Kieli = }}</ref>
 
== Kirjainten koko ja muoto ==
'''Pienaakkosia''' eli '''pieniä kirjaimia''' kutsutaan myös '''gemenoiksi''' tai '''minuskeleiksi'''. Gemenat alkoivat muodostua kirjoitettaessa käsin paremmin "juoksevaan" kirjoitukseen sopivia kirjaimia. Versaalia alettiin käyttämään korostuksena otsikoissa, sekä erisnimien ja muiden alkukirjainten yhteydessä. Gemenasta tuli yleinen ja tavallinen aakkoslaji (vertaa {{k-sv|gemensam}} yhteinen, yleinen).<ref name="Korpela" /> Tätä tapaa alettiin käyttämään ensimmäisen kerran 800-luvulla, [[Karolinginen minuskeli|karolingisilla minuskeleilla]] kirjoitettaessa. Näistä kehittyivät pienaakkoset monien muutosten kautta.<ref name= itk />
 
Aakkoslajien suomenkieliset nimet viittaavat kirjainten kokoeroon, joka esimerkiksi latinalaisten kirjainten [[O|O/o]] ja [[S|S/s]] kohdalla onkin aivan olennainen piirre. Usein kokoeroa merkittävämpi on kuitenkin muotoero, kuten kirjaimissa [[A|A/a]] ja [[G|G/g]], joissa pienaakkonen näyttää aivan erilaiselta kuin vastaava suuraakkonen. Toisinaan pienaakkonen voi (osin ehkä [[kirjasintyyppiKirjasintyyppi|kirjasintyypistä]] riippuen) näyttää kookkaammaltakin kuin vastaava suuraakkonen, kuten [[islanninIslannin kieli|islantilaisessa]] kirjaimessa [[Þ|Þ/þ]].
Aakkoslajeista voidaan myös erottaa toisiinsa kytkeytyviä kirjainpareja, joiden kumpikin jäsen edustaa samaa äännettä mutta erilaisissa tilanteissa. Niinpä esimerkiksi suuraakkonen ''A'' ja pienaakkonen ''a'' ymmärretään yleensä saman kirjaimen vaihtoehtoisiksi muodoiksi.
 
SanatTermit ''suuraakkonen'' ja ''pienaakkonen'' ovat peräisin [[Kielenhuolto|kielenhuollosta]]. ArkikielessäArkikielinen käytetytpuhe sanat "isot"isoista ja "pienet"pienistä kirjaimetkirjaimista ovaton monitulkintaisiamonitulkintaista, koska kirjainten "isous"”isous” tai "pienuus"”pienuus” voi viitata myös [[fontti|fontin]] kokoon. Siksi erityisesti [[kirjapaino]]alan ammattikielessä suositaan termejä ''versaali'' ja ''gemena''.<ref name="Korpela" />
Jako suur- ja pienaakkosiin on tapana tehdä useimmissa [[latinalainen kirjaimisto|latinalaista]], [[kreikkalainen kirjaimisto|kreikkalaista]] tai [[kyrillinen kirjaimisto|kyrillistä]] kirjaimistoa käyttävissä kielissä. Sen sijaan esimerkiksi [[arabialainen kirjaimisto|arabialaisessa kirjaimistossa]] ei ole erikseen suur- ja pienaakkosia.
 
== KokoKehitys ja muotokäyttö ==
 
[[Kuva:Arch.of.Titus-Inscription.jpg|thumb|300px|Antiikin ''capitalis monumentalis'' -kirjoitusta [[Tituksen riemukaari|Tituksen riemukaaressa]].]]
Aakkoslajien suomenkieliset nimet viittaavat kirjainten kokoeroon, joka esimerkiksi latinalaisten kirjainten [[O|O/o]] ja [[S|S/s]] kohdalla onkin aivan olennainen. Usein kokoeroa merkittävämpi on kuitenkin muotoero, kuten kirjaimissa [[A|A/a]] ja [[G|G/g]], joissa pienaakkonen näyttää aivan erilaiselta kuin vastaava suuraakkonen. Toisinaan pienaakkonen voi (osin ehkä [[kirjasintyyppi|kirjasintyypistä]] riippuen) näyttää kookkaammaltakin kuin vastaava suuraakkonen, kuten [[islannin kieli|islantilaisessa]] kirjaimessa [[Þ|Þ/þ]].
 
Alun perin kirjaimet olivat muodoltaan suuraakkosia, kuten voidaan havaita tarkasteltaessa [[Antiikki|antiikin]] piirtokirjoituksia. Käsin kirjoitettaessa kirjaimet muokkautuivat vähitellen sellaisiksi, että ne sopivat juoksevaan kirjoitukseen.<ref name="Korpela" /> Jako aakkoslajeihin tapahtui ensimmäisen kerran 800-luvulla, jolloin kehitettiin [[Karolinginen minuskeli|karolingiset minuskelit]].<ref name="Itkonen" /> Pienaakkosista tuli yleinen ja tavallinen aakkoslaji, mihin viittaa nimi ''gemena'' (vrt. {{k-sv|gemensam}} ’yhteinen, yleinen’), mutta suuraakkosetkin jäivät pienaakkosten rinnalle käytettäviksi samoissa teksteissä erikoistarkoituksiin, kuten sellaisten sanojen alkukirjaimina, joiden haluttiin erottuvan muusta tekstistä.<ref name="Korpela" />
Sanat suuraakkonen ja pienaakkonen ovat peräisin [[Kielenhuolto|kielenhuollosta]]. Arkikielessä käytetyt sanat "isot" ja "pienet" kirjaimet ovat monitulkintaisia, koska kirjainten "isous" tai "pienuus" voi viitata myös [[fontti|fontin]] kokoon. Siksi erityisesti [[kirjapaino]]alan ammattikielessä suositaan termejä ''versaali'' ja ''gemena''.<ref name="Korpela" />
 
== Kehitys ja käyttö ==
 
Aakkoslajeista yleensä suuraakkoset ovat vanhempaa perua. Esimerkiksi [[antiikin Rooma]]ssa kirjoitettiin pelkin suuraakkosin. Saksalaiset [[munkki|munkit]] ja [[kirjuri]]t kehittivät latinalaiset pienaakkoset [[Kaarle Suuri|Kaarle Suuren]] aikana 700- ja 800-luvun vaihteessa.<ref name="Internetix" /> Pienaakkoset suunniteltiin juoksevan tekstin peruskirjaimiksi, ja suuraakkoset jäivät käyttöön erikoistilanteissa – lähinnä sellaisten sanojen alkukirjaimina, joiden haluttiin erottuvan muun tekstin keskellä.<ref name="Korpela" />
 
Suuraakkosia käytetään muun muassa
{{Viitteet|viitteet=
 
<ref name="KorpelaItkonen">{{VerkkoviiteKirjaviite | Tekijä = JukkaMarkus K. KorpelaItkonen | Nimeke = Aakkoslajit:Typografian gemenakäsikirja ja| versaaliVuosi = 2004 | AjankohtaLuku = 4.4.2004| (täydennettySivu 4.8.2004)= 21 | OsoiteSelite = http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/sanat/aakkoslaji.html| Julkaisupaikka = Helsinki | LuettuJulkaisija = RPS-yhtiöt | Tunniste = ISBN 953-5001-09-1 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 2.11.2011 | Kieli = }}</ref>
 
<ref name="Korpela">{{Verkkoviite | Tekijä = Jukka K. Korpela | Nimeke = Aakkoslajit: gemena ja versaali | Ajankohta = 4.4.2004 (täydennetty 4.8.2004) | Osoite = http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/sanat/aakkoslaji.html | Luettu = 1.11.2011 }}</ref>
<ref name="Internetix">{{Verkkoviite | Osoite = http://opinnot.internetix.fi/fi/materiaalit/hi/hi1/2_keskiajan_eurooppa/0202_pyha_saksalaisroomalainen_keisarikunta?m:Open=1104195&m:selres=1104195| Nimeke = Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta | Julkaisu = HI1 Eurooppalainen ihminen | Julkaisija = Internetix | Viitattu = 19.4.2008 }}</ref>
 
<ref name="Schriver">{{Kirjaviite | Tekijä = Karen Schriver | Nimeke = Dynamics in Document Design | Vuosi = 1996 | Sivu = 274 | Julkaisija = Wiley | Tunniste = ISBN 0-471-30636-3 | Kieli = {{en}} }}</ref>
 
}}
1 504

muokkausta