Ero sivun ”Franz Tausend” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →‎Lähteet: - ...ja aakkostus vielä.
p typo
Rivi 1:
'''Franz Tausend''' ([[1884]] – [[1942]]) oli saksalainen [[alkemisti]]na esiintynyt huijari, joka onnistui 1920-luvun Saksassa petkuttamaan monia vaikutusvaltaisia henkilöitä väittäessään osaavansa valmistaa [[kulta]]a.
 
Tausend oli putkimiehen poika, joka oli toiminut erään kemistin apulaisena, mutta häneltä puuttui muodollinen kemian alan koulutus. Hän kehitti lähinnä [[alkemia]]a muistuttavia teorioita metallien "kasvattamisesta", rakensi kotiinsa [[laboratorio]]n ja uskoi kykenevänsä löytämään menetelmän, jonka avulla metalleja voisi valmistaa halvemmista materiaaleista. Vuonna 1924 hän vastasi lehti-ilmoitukseen, jossa etsittiin luotettavaa sijoituskohdetta kemian alalta ja yllättäen Rudolf Rienhardt -niminen mies ilmoitti olevansa valmis sijoittamaan suuren summan hänen "tutkimustyöhönsä". He perustivat osakeyhtiön ja hankkivat uuden laboratorion. Vuoden 1925 alussa Tausend ehdotti kullan valmistamista, sillä hänen muut kokeensa eivät olleet toistaiseksi onnistuneet. Reinhard houkutteli hankkeen suojelijaksi kansallismielisissä piireissä arvostetun kenraali [[Erich Ludendorff]]in, joka lähetti Kummer-nimisen miehen tutustumaan Tausendin työhön. Tausend sai huijattua Kummeria sulatusastian pohjalle sulauttamillaansujauttamillaan kultahauleilla ja myös Ludendorff vakuuttui.<ref>Gordon 1999, s.335–337.</ref>
 
Tämän jälkeen useat merkittävät teollisuusvaikuttajat olivat valmiita sijoittamaan hankkeeseen. Lokakuussa 1925 perustettiin "Yhteisö 164" -niminen osakeyhtiö, jonka voitoista Ludendorffin oli määrä saada 75 prosenttia. Toimintaa laajennettiin perustamalla tehtaita, mutta pian ilmeni, että vain Tausend henkilökohtaisesti kykeni valmistamaan kultaa. Ludendorff, joka oli siihen mennessä saanut henkilökohtaiset velkansa maksetuiksi, vetäytyi hankkeesta vuoden 1927 alussa. Tausend sai kuitenkin vielä vedetyksi mukaan lisää sijoittajia myymällä näille "kultakuponkeja", jotka myöhemmin oikeuttaisivat kullan lunastamiseen. Hän sijoitti huijauksella saamiaan rahoja maaomaisuuden ja linnojen osteluun. Ensimmäiset Tausendiin kohditetut poliisin tutkimukset jäivät kesken, mutta ne käynnistettiin uudelleen, kun hän keväällä 1929 jäi kiinni jalankulkijan yliajosta eräässä Alppien solassa.<ref>Gordon 1999, s. 337–338.</ref>