Ero sivun ”Aakkoslaji” versioiden välillä

6 merkkiä lisätty ,  8 vuotta sitten
typoja
p
(typoja)
Käsitettä '''suuraakkoset''' eli '''isot kirjaimet''' kutsutaan [[Typografia|typografiassa]] myös '''versaaleiksi''' tai '''majuskeleiksi'''. Antiikin piirtokirjoituksia tarkastelemalla voi havaita, että versaalit ovat kirjainten alkuperäinen muoto.<ref name="Korpela" /> Suuraakkosten esikuvina olivat ensimmäiseltä vuosisadalta peräisin olevat ''[[capitalis monumentalis]]'' -kirjaimet.<ref name= itk>{{Kirjaviite | Tekijä = Itkonen, Markus | Nimeke = Typografian käsikirja | Vuosi = 2004 | Luku = | Sivu = 21 | Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = RPS-yhtiöt | Tunniste = ISBN 953-5001-09-1 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 2.11.2011 | Kieli = }}</ref>
 
'''Pienaakkosia''' eli '''pieniä kirjaimia''' kutsutaan myös '''gemenoiksi''' tai '''minuskeleiksi'''. Gemenat alkoivat muodostua kirjoitettaessa käsin paremmin "juoksevaan" kirjoitukseen sopivia kirjaimia. Versaalia alettiin käyttämään korostusenakorostuksena otsikoissa, sekä erisnimien ja muiden alkukirjainten yhteydessä. Gemenasta tuli yleinen ja tavallinen aakkoslaji (vertaa {{k-sv|gemensam}} yhteinen, yleinen).<ref name="Korpela" /> Tätä tapaa letiinalettiin käyttääkäyttämään ensimmäisen kerran 800-luvulla, [[Karolinginen minuskeli|karolingisilla minuskeleilla]] kirjoitettaessa. Näistä kehittyivät pienaaakkosetpienaakkoset monien muutosten kautta.<ref name= itk />
 
Aakkoslajeista voidaan myös erottaa toisiinsa kytkeytyviä kirjainpareja, joiden kumpikin jäsen edustaa samaa äännettä mutta erilaisissa tilanteissa. Niinpä esimerkiksi suuraakkonen ''A'' ja pienaakkonen ''a'' ymmärretään yleensä saman kirjaimen vaihtoehtoisiksi muodoiksi.