Ero sivun ”Aimo Aaltonen” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 17:
– kun paikalla oli käskettyjen kuoron ja orkesterin lisäksi vain vähän toistakymmentä henkeä...<ref> Arvo Tuominen, keskustelu keväällä 1977 </ref>
SKP:n 14. edustajakokouksessa Turussa kesällä 1966 Aaltonen työnnettiin syrjään puheenjohtajan paikalta, minkä tämä koki kovana henkilökohtaisena loukkauksena. Keskuskomiteaan edelleen jääneestä Aaltosesta tuli SKP:n opposition alkuajan kärkihahmo, joka kuuluisassa puheessaan näki puolueen lippuun ”pesiytyneen luteita”. Hän jatkoi opposition nuoremman johdon taustavaikuttajana vielä pitkään 1970-luvulla.<ref name="L99s150">Veli-Pekka Leppänen: Kivääri vai äänestyslippu (Edita 1999), s. 150, 152.</ref> Seuraajaansa Aarne Saarista Aaltonen luonnehti ”kompromissimaakariksi”.
Aaltosen ideologia oli tiukan dogmaattisesti tulkittu [[marxismi-leninismi]], jonka asemaa ei tullut horjuttaa millään tavalla. Tältä pohjalta vannoutunut internationalisti uskaltautui kuitenkin joskus jopa arvostelemaan neuvostoliittolaisten tovereiden ”suorastaan järjettömiä vaatimuksia”.<ref name="L99s150" /> Vuoteen 1953 asti Aaltosen työhuoneen sisustukseen kuului [[Lavrenti Berija]]n muotokuva. [[Nikita Hruštšov|Hruštšovin]] [[Josif Stalin|Stalin]]-puheen (1956) merkitystä Aaltonen väheksyi.
| |||