Ero sivun ”Paavius keskiajalla” versioiden välillä

p
typos
p (typos)
Pannajulistuksen takia Henrik IV menetti paljon kannattajiaan, ja lopulta ruhtinaat antoivat hänelle vuoden aikaa sopia kiistansa paavin kanssa. Muussa tapauksessa tämä olisi erotettu ja tilalle olisi valittu uusi kuningas.<ref name="henrik">''Kristinuskon historia 2000'' s. 138</ref> Henrik joutui nöyrtymään paavin edessä ja anomaan tältä anteeksiantoa, minkä hän saikin. Tästä huolimatta saksalaiset ruhtinaat valitsivat pian uuden kuninkaan, mikä synnytti sisällissodan. Henrik IV palasi valtaan ja jatkoi riitaansa paavin kanssa. Vuonna [[1080]] Gregorius VII julisti hänet uudelleen pannaan. Henrik IV vastasi tähän korottamalla Ravennan arkkipiispan vastapaaviksi, syöksemällä Gregorius VII:n vallasta ja kruunauttamalla itsensä vastapaavin tuella uudelleen keisariksi.<ref name="henrik" />
 
Investituurariita jatkui kuitenkin Gregorius VII:n menetettämenetettyä valtansa. Valtaan noussut paavi [[Paschal II]] julisti Henrik IV:n jälleen pannaan, mutta tämän seuraaja [[Henrik V (Saksa)|Henrik V]] vangitsi paavin ja pakotti tämän tunnustamaan maallisen esivallan oikeuden nimittää piispoja. Ranskan piispat pakottivat paavin kuitenkin myöhemmin perumaan tämän myönnytyksen. Lopulta investituurariidassa saatiin aikaan kompromissi, jossa piispojen maallinen ja hengellinen valta erotettiin toisistaan.
 
== Ristiretket ==
Muslimit olivat vallanneet kristittyjen hallitseman Jerusalemin vuonna [[638]] [[Bysantti|Bysantilta]] osana muslimivaltakunnan laajentamissotia.
 
Vuonna [[1095]] [[Bysantin keisari]] [[Aleksios I Komnenos]] pyysi apua paavi [[Autuas Urbanus II|Urbanus II]]:lta [[seldzukit|seldzukkeja]] vastaan. Urbanus innostui tästä ja alkoi saarnata ristiretkeä Jerusalemin vapauttamiseksi. Ristiretkiaate voidaan katsoa alkaneen vuonna 1095 Paavi [[Urbanus II]]:n [[Clermontin kirkolliskokous|Clermontin kirkolliskokouksessa]] pitämän saarnan seurauksena.<ref>[http://www.fordham.edu/halsall/source/urban2-5vers.html Medieval Sourcebook: Urban II (1088–1099): Speech at Council of Clermont, 1095, Five versions of the Speech]</ref> Urbanus II ei esittänyt kokouksessa ristiretkiaatetta omana ajatuksenaan, vaan ilmoitti sen olevan [[Jumala (kristinusko)|Jumalan]] tahto ja käsky.<ref name=Ristiretket>{{Kirjaviite | Tekijä=Régine Pernoud | Nimike=Ristiretket | Sivu = 23 | Julkaisija= WSOY | Vuosi=1965 |}}</ref> Lisäksi paavi "antoi Jumalan hänelle suomalla vallalla kaikkien ristiretkissä menehtyneiden synnit anteeksi", kuten Urbanus II asian kirkolliskokoukselle pitämässään puheessa ilmaisi.<ref name=Ristiretket /> Clermontin kirkolliskokouksessa Urbanus II myös lupasi jokaiselle taistelussa kuolleelle kristitylle ikuisen autuuden .<ref name="ristiretket2">''Kristinuskon historia 2000'' s. 142</ref>
 
Pitämässään puheessa Urbanus II vetosi useasti kansaan, jotta nämä aseistautuisivat ja lähtisivät sotaan Pyhälle maalle. Urbanuksen mukaan Herran temppelistä oli tehty paholaisen istuin ja kaikkein pyhin on häpäisty. Paavin puhe sai heti kansassa aikaan innostuneen vastaanoton, ja ihmisten kerrotaan huutaneen kuorossa "''Deus lo volt!''" ([[suomen kieli|suom]]. ''Jumala tahtoo niin!'').<ref name="ristiretket2" /> Paavi ei pelkästään pitänyt yhtä puhetta ristiretkien puolesta, vaan hän myös valtuutti useita saarnaajia kiertämään ympäri Eurooppaa ja innostamaan ruhtinaita ja ritareita sotaan. Paavin tavoitteet onnistuivat hyvin, sillä muutamat ruhtinaat vakuuttuivat hankkeesta niin paljon, että myivät omaisuutensa ristiretken rahoittamiseksi.<ref name="ristiretket2" /> Juuri näiden ruhtinaiden ansiosta ensimmäinen ristiretki todella toteutui.<ref name="ristiretket2" /> Esimerkiksi Aka-Lothringenin herttua panttasi linnansa ja myi kaksi omistamaansa maatilaa, joiden tuotoilla hän varusti 1000 ratsumiestä ja 7000 jalkamiestä.<ref name="ristiretket2" /> Eräs Normandien herttua puolestaan panttasi koko herttuakuntansa Englannin kuninkaalle voidakseen varustaa tarpeeksi joukkoja ristiretkeä varten.<ref>''Kristinuskon historia 2000'' s. 143</ref>
== Suuri skisma sekä konsiliarismi ==
 
Avignonin vankeus aiheutti myös yhden lukuisista niin sanotuista skismoista, jolloin katolinen kirkko on ollut jakautuneena useita eri paaveja tunnustaneisiin ryhmittymiin. Puhutaan niin sanotuista vastapaaveista. Vastapaavius kertoo siitä, että tehokas tapa saada paavin suosio puolelleen oli koota sotajoukot, syöstä vanha paavi vallasta ja valita mieluinen tilalle. Avignonista palannut paavi [[Gregorius XI]] palasi takaisin Roomaan, mutta kuoli jo seuraavana vuonna. Konklaavin valitsema seuraaja [[Urbanus VI]] osoittautui nopeasti kelvottomaksi paaviksi; tämä oli suuruudenhullu, vainoharhainen ja sai ajoittain hillittäisiähillittömiä vihanpurkauksia. Uudesta paavista saattoi päästä eroon vain julistamalla konklaavin tuloksen mitättömäksi ja näin kardinaalit tekivätkin. He väittivät valinneensa Urbanus VI:n paaviksi vain kansajoukkojen painostuksen takia ja samalla kehottivat paavia eroamaan. Tästä paavi kieltäytyi ja kardinaalikollegion valitessa seuraavaksi paaviksi [[Klemens VII]]:n alkoi [[suuri skisma (katolisuus)|suuri skisma]].
 
[[Kuva:Great schism 1378 1417.jpg|thumb|left|400px|Euroopan kartta, johon on merkitty punaisella Avignonin linjan paavia ja vihreällä Rooman linjan paavia kannattavat alueet.]]
10 399

muokkausta