Ero sivun ”Glass–Steagall-laki” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
f, ref |
p →Säätäminen: väli |
||
Rivi 7:
Glass-Steagal -laki, joka tunnetaan myös nimellä Banking Act, astui voimaan 16.6.1933. Lain tarkoituksena oli kontrolloida rahoitusmarkkinoiden spekulaatioita. Nimensä se on saanut aloitteen tehneiden demokraattien senaattorien Carter Glass ja Henry B.Steagell mukaan. Glass oli entinen valtiovarainministeri ja Steagall pankki- ja valuuttakomitean puheenjohtajana.
Ensimmäinen Glass-Steagall act tehtiin 1932. Sen tavoitteena oli deflaation pysäyttäminen, mikä laajensi yhdysvaltain keskuspankin mahdollisuutta tarjota lisädiskonttausta joukkovelkakirjoille ja yritystodistuksille. Taloustieteen kirjallisuus puhuu kuitenkin useimmiten vuonna 1933 säädetystä Glass-Steagal –laista, jolla oli merkittävä vaikutus Yhdysvaltojen pankkijärjestelmän säätelyyn. Lain mukaan pankit tuli erottaa liiketoimintatapansa perusteella liike- ja sijoituspankeiksi. Laki myös perusti [[Federal Deposit Insurance Corporation]]in (FDIC) vakuuttamaan pankkitalletukset. Sen sijaan liikepankeilla ei ollut oikeutta vakuuttaa osakkeita ja joukkovelkakirjoja ja vastaavasti investointipankit eivät voineet käyttää asiakkaiden talletuksia spekulaatioon.
Glass-Steagall vaikutti merkittävästi myös eurooppalaiseen pankkijärjestelmään ja useissa Euroopan maissa ryhdyttiinkin säätelemään pankkeja saman kaksiportaisuusperiaatteen mukaisesti.
| |||