Ero sivun ”Baibars” versioiden välillä

'''Baibars''' tai ''Baybars'' ([[arabia|arab.]]: الملك الظاهر ركن الدين بيبرس البندقداري, ''al-Malik al-Zahir Rukn al-Din Baibars al-Bunduqdari''), lisänimeltään ''Abu l-Futuh'', ''(Voittojen isä)'', ([[1223]] - [[1. heinäkuuta]] [[1277]]) oli [[Bahriyan dynastia]]n neljäs sulttaani, joka hallitsi [[Egypti]]ä ja Syyriaa. Hän oli eräs [[Seitsemäs ristiretki|seitsemännen ristiretken]] kukistajista ja johti osaltaan [[Ain Jalutin taistelu]]a [[1260]], joka oli ensimmäinen [[Mongolivaltakunta|mongolien]] tappio aikoihin ja pysäytti heidän etenemisensä [[Levantti|Levantissa]] vuosikausiksi.

Baibars oli mamelukkien komentajana [[Seitsemäs ristiretki|seitsemännen ristiretken]] aikana noin [[1250]]. [[1260]] hän palveli sulttaani Qutuzin[[Qutuz]]in alaisena komentajana [[Ain Jalutin taistelu|Ain Jalutissa]], jolloin he voittivat ylivoimaiset mongolit. Taistelun jälkeen Qutuz murhattiin metsästysretkellä. Baibarsia epäiltiin, sillä hän oli odottanut palkkioksi [[Aleppo]]n maaherran virkaa sitä saamatta. Hänestä tuli kuitenkin uusi sulttaani.

Baibars kuoli Damaskossa [[1. heinäkuuta]] 1277. Kuolema on herättänyt jonkin verran akateemista spekulointia. Monet lähteet ovat yhtä mieltä siitä, että hän kuoli myrkytettyyn [[Kumissi|kumis]] -alkoholiin, joka oli tarkoitettu jollekin toiselle. Jotkut epäilevät että hän oli itse valmistanut myrkyn; [[Astrologia|astrologit]] olivat varoittaneet enteellisestä kuolemasta, ja hän olisi henkeään varjellakseen yrittänyt myrkyttää toisen prinsseistä mutta erehtynyt nauttimaan sen itse. Muita selityksiä olisivat sairaus tai haavoittuminen. Hänet haudattiin Az-Zahiriyahin kirjastoon Damaskoksessa.