Ero sivun ”Nokkahuilu” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
[[Tiedosto:VariousRecorderFlutes.jpg|thumb|200px|Erilaisia nokkahuiluja, isoimmasta pienimpään: tenori-, altto-, sopraano- (tavallisin koko) ja sopranino-nokkahuilu.]]
'''Nokkahuilu''' on puupuhallinsoitin[[puupuhallin]]soitin, jossa soittaja puhaltaa erityiseen suukappaleeseen eli "nokkaan"”nokkaan”. Nokkahuiluja valmistetaan sekä puusta että muovista useita eri kokoja.
 
== Historiaa ==
Nokkahuilun syntyaikaa ei tiedetä, mutta se kehitettiin nykymuotoonsa 1600- ja 1700-lukujen<ref name="lahden">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.lahdenmusiikkiopisto.fi/?mid=198 | Nimeke = Nokkahuilu | Julkaisija = Lahden musiikkiopisto | Viitattu = 18.9.2009}}</ref> vaihteessa. Soitinta arvostettiin sen suloisen äänen vuoksi<ref name="lahden" /> ja se nousi tärkeäksi [[renessanssi]]n ja [[barokki|barokin]] aikana.<ref name="lahden" /> Nokkahuilulle ovat säveltäneet muiden muassa [[Antonio Vivaldi|Vivaldi]], [[Georg Friedrich Händel|Händel]], [[Georg Philipp Telemann|Telemann]] ja [[Johann Sebastian Bach|Bach]].<ref name="lahden" /> Esimerkiksi monet nykyään poikkihuilulla[[poikkihuilu]]lla soitettavat Bachin sävellykset sävellettiin alun perin nokkahuilulle. 1800-luvun alkaessa nokkahuilu oli enää lähinnä harrastelijoiden soitin, eikä se enää kuulunut orkestereihin.
 
Nokkahuilut otettiin uudelleen käyttöön 1900-luvulla. Yhtenä tavoitteena oli vanhan musiikin esittäminen alkuperäisillä soittimillaan, mutta lisäksi havaittiin nokkahuilun soveltuvan hyvin musiikin opettamiseen. Nykyään nokkahuilua pidetään usein lasten soittimena, mutta maailmalla on useita ammattilaismuusikoita, jotka hyödyntävät nokkahuilua sen koko skaalalla.