Ero sivun ”Myönnytyspolitiikka” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti muokkasi: ar:تسوية |
Ei pidä sekoittaa sortovuosien myöntyväisyyssuuntaukseen. |
||
Rivi 1:
{{Tämä artikkeli|käsittelee natsi-Saksaan 1930-luvulla kohdistettua myönnytyspolitiikkaa. Suomen sortovuosien myöntyväisyyssuuntausta käsitellään muun muassa artikkeleissa [[Ensimmäinen sortokausi]], [[Toinen sortokausi]] ja [[Suomalainen puolue]].}}
[[Kuva:MunichAgreement .jpg|thumb|250px|Pääministeri Neville Chamberlain saapuu neuvotteluistaan Hitlerin ja Mussolinin kanssa vuonna 1938.]]
'''Myöntyväisyyspolitiikka''' (tunnetaan myös nimellä '''liennytyspolitiikka''') on "politiikkaa, joka tähtää kansainvälisten kiistojen ratkaisemiseen tunnustamalla olemassa olevat valitusten aiheet ja vastaamalla niihin järkiperäisten neuvottelujen ja kompromissien keinoin, välttäen näin tarpeen käydä sotaa, joka tulisi olemaan kallis, verinen ja mahdollisesti vaarallinen." Termiä käytetään usein kuvaamaan [[Iso-Britannia|Ison-Britannian]] pääministerin [[Neville Chamberlain]]in [[natsi-Saksa]]a kohtaan harjoittamaa ''myöntyväisyyspolitiikkaa''
vuosina
Termiä "liennytyspolitiikka" on käytetty sen jälkeen jopa synonyymina pelkuruudelle ja termiä käytetään [[Propaganda|propagandistisessa]] mielessä vielä tänäkin päivänä. Koska liennytyspolitiikan katsotaan historiallisen esimerkkinsä vuoksi olevan valmiiksi epäonnistunut ratkaisu, termiä käytetään puolustuksena oman politiikan kovenemiseen, kun halutaan siirtyä kovaotteisiin tai sotaisiin toimiin toista valtiota vastaan. Termiä käytettiin tässä mielessä viimeksi, kun [[Yhdysvallat]] valmisteli hyökkäystä [[Irak]]iin.
| |||