Ero sivun ”Käännöstiede” versioiden välillä

Käännöstieteen synty sijoittuu 1950- ja 1960-luvuille, jolloin kääntäjäkoulutuksen tarpeisiin kehitettiin ensimmäiset varsinaiset käännösteoriat. Näiden pohjalta käännöstiede on vuosien saatossa laajentunut nykyiseen mittaansa. Ennen kuin käännöstieteestä tuli oma tieteenalansa 1980-luvulla, käännöksiin ja kääntämiseen liittyvää tutkimusta tehtiin pääasiassa kieli- ja [[Kirjallisuustiede|kirjallisuustieteissä]]. [[Kielitiede|Kielitieteen]] ja käännöstieteen suhde on edelleen hyvin läheinen, ja usein kielitieteellisistä teorioista tai tutkimussuunnista on kehitetty myös käännöstieteellisiä sovelluksia. Käännöstiedettä ei kuitenkaan voi pitää täysin kielitieteen alahaarana, sillä käännöstutkimuksessa on valtavasti myös sellaisia aloja, jotka eivät käsittele kieltä millään tavalla, kuten kääntämisen etiikka.<ref>Vehmas-Lehto 2008, s. 28–29.</ref> Käännöstiede on silti varsin poikkitieteellinen tieteenala, eli siinä on mahdollista yhdistää monia eri tieteitä. Kieli- ja kirjallisuustieteiden lisäksi kääntämisen ja tulkkauksen tutkimuksessa voidaan käyttää apuna muun muassa [[Yhteiskuntatieteet|yhteiskuntatieteitä]], [[Viestintätieteet|viestintätieteitä]], [[Psykologia|psykologiaa]], [[Filosofia|filosofiaa]], [[Filologia|filologiaa]] ja [[Kulttuurintutkimus|kulttuurintutkimusta]]. Muista tieteistä voidaan lainata esimerkiksi [[Metodi|metodeja]] tai teorioita, joiden kautta kääntämisen tutkimukseen saadaan uusia näkökulmia.

Käännöstieteellistä tutkimusta voi jaotella monella tavalla, esimerkiksi [[Perus- ja soveltava tutkimus|perustutkimukseen]] (teoreettinen ja deskriptiivinen tai [[Empiirinen tutkimus|empiirinen tutkimus]]) ja [[Perus- ja soveltava tutkimus|soveltavaan tutkimukseen]] (mm. kääntäjäkoulutuksen ja [[Kääntäminen|kääntäjän apuvälineiden]] tutkimus ja kehittäminen). Teoreettinen tutkimus on perinteisesti ollut aktiivisempaa, mutta viimeisten parin vuosikymmenen aikana myös empiirinen tutkimus on lisääntynyt. [[Suomi|Suomessa]] käännöstieteellinen tutkimus on ollut hyvin korkeatasoista ja maassa toimii monia tunnettuja käännöstutkijoita<ref>Vehmas-Lehto 2008, s. 31–32, 35.</ref> kuten Andrew Chesterman, Michael Wilkinson, Inkeri Vehmas-Lehto, Kaisa Koskinen ja Riitta Oittinen.