Ero sivun ”Japanin kuplatalous” versioiden välillä

 

Toista maailmansotaa seuranneilla vuosikymmenillä Japani otti käyttöön tarkkoja tuontitariffeja ja käytäntöjä, joilla rohkaistiin kansalaisia säästämään tulojaan. Kun pankeissa oli enemmän rahaa, lainoja ja luottoa oli yhä helpompi saada, ja kun Japanilla oli suuri positiivinen kauppatase, [[jeni]]n arvo muihin valuuttoihin nähden kasvoi. Tämä salli japanilaisten yritysten investoida helpommin kuin kilpailijansa, mikä laski tavaroiden hintoja ja kasvatti kauppatasetta entisestään. Jenin arvon kasvaessa osakekaupoista tuli erittäin tuottoisia.

 

Kuplan huipulla väitettiin usein, että Tokion keisarillisen palatsin maa-alue oli yhtä arvokas tai arvokkaampi kuin koko [[Kalifornia]]n osavaltio. Japani sai uutta kansallista ylpeyttä ja itsevarmuutta uuden taloudellisen valtansa seurauksena, mikä näkyi esimerkiksi kirjoissa kuten [[Shintarō Ishihara]]n ja [[Akio Morita]]n ''[[NO to ieru Nihon]]'' ("Japani joka osaa sanoa ei"). Monet olivat Japanin ulkopuolella huolissaan buumista, ja ulkomaalaiset havainnoijat kritisoivat tapahtumia. Esimerkiksi [[Michael Crichton]] kirjoitti Japanin taloudellisen vallan aiheuttamia ongelmia käsittelevän teoksensa ''[[Nouseva aurinko]]'' tähän aikaan.

 

Hinnat nousivat korkeimmiksi Tokion [[Ginza]]n alueella vuonna 1989, joissakin kohdissa yli 1,5 miljoonaan dollariin neliömetriltä, ja jäivät vain hieman alhaisemmiksi Tokion muilla alueilla. Vuoteen 2004 mennessä huippuluokan "A"-kiinteistö Tokion kauppa-alueella maksoi alle sadasosan 1980-luvun lopun huippuhinnoista ja Tokion asuinalueilla kymmenesosan huipusta. Tästä huolimatta kiinteistöjen hinnat olivat maailman korkeimpia. Noin 20 biljoonaa dollaria (vuoden 1999 kurssilla) katosi kiinteistömarkkinoiden ja Tokion pörssin romahtaessa.

 

Koska Japanin taloutta ajoi eteenpäin uudelleeninvestointien suuri määrä, tämä romahdus tuntui erityisen voimakkaana. Investointeja tehtiin yhä enemmän maan ulkopuolelle, ja japanilaiset teollisuusyritykset menettivät paljon kilpailukyvystään. Kun japanilaisista tuotteista tuli ulkomailla vähemmän kilpailukykyisiä, alhainen kulutusaste alkoi haitata taloutta ja aiheutti [[deflaatio]]n.

 

Kiinteistökuplan luomisessa ja kasvattamisessa auttaneet helposti saatavat luotot pysyivät ongelmana useiden vuosien ajan, ja vielä vuonna 1997 pankit antoivat suuririskisiä lainoja. Luotto-ongelman korjaaminen tuli vielä vaikeammaksi, kun valtio alkoi tukea konkurssikypsiä pankkeja ja yhtiöitä, luoden useita "zombiyrityksiä".

 

 

{{Käännös|:en:Japanese asset price bubble}}