Ero sivun ”Allofoni” versioiden välillä

306 merkkiä poistettu ,  9 vuotta sitten
 
== Äännös, äänne, foneemi ==
[[Äännös]] on fysikaalinen tapahtuma, joka synnyttää ääniaaltoja ja on aina yksilöllinen. Äänne on konkreettisesta äännöksestä abstrahoitu kuvausyksikkö, jossa ei oteta huomioon yksilöpuhujan piirteitä. Foneemianalyysin kannalta äänteitä on maailman kielissä äärellinen määrä. Kyse on tällöin tietenkin kuvauskäyttöön tarkoitetusta abstraktiosta, hyvin määritellystä äännejoukosta, jonka jäsenillä on kullakin oma kirjoitussymbolinsa.<ref>Esimerkiksi [[Kansainvälinen foneettinen aakkosto|IPA]] eli kansainvälinen foneettinen aakkosto edustaa tällaista sovinnaista äännejoukkoa.</ref> Jokaisen yksittäisen [[Kieli|kielijärjestelmän]] äänteistö käsittää tämän universaalisen äänteistön osajoukon, ts. kaikki äänteet eivät esiinny kaikissa kielissä.
Äännös on fysikaalinen tapahtuma, joka synnyttää ääniaaltoja ja on ainutlaatuinen. Äännöksestä voidaan ottaa kuva, [[Spektrografi|spektrogrammi]], josta voidaan erottaa äänteitä, sikäli kuin äännös sisältää luonnollisen kielen sanan tai lauseen. Instrumentaalifoneettiset mittaukset muodostavat tieteellisen perustan jokaisen äännetyypin akustisten ominaisuuksien kuvaamiselle.
 
Foneemi on kielen rakenteen osa, pienin distinktiivinen eli merkityksiä erottava yksikkö. Eräs tapa määritellä foneemi on sanoa, että se on äännejoukko, jonka jäsenet ovat komplementaarisessa distribuutiossa eli täydennysjakaumassa ja lisäksi foneettisesti samankaltaisia. Myös keskenään vapaasti vaihtelevat foneettisesti samankaltaiset äänteet edustavat samaa foneemia, ts. ne ovat yhden ja saman foneemin realisaatioita eli toteutumia. Tällaiset "subfonemaattiset" yksiköt ovat allofoneja. Erään näkemyksen mukaan ihminen ei "kuule" allofoneja vaan ainoastaan foneemeja. Näin ollen foneemit olisivat kognitiivisia yksikköjä, eräänlaisia suodattimia tai tulkintakehikkoja.
Äänne on konkreettisesta äännöksestä abstrahoitu kuvausyksikkö, jossa ei oteta huomioon yksilöpuhujan piirteitä. Foneemianalyysin kannalta äänteitä on maailman kielissä äärellinen määrä. Kyse on tällöin tietenkin kuvauskäyttöön tarkoitetusta abstraktiosta, hyvin määritellystä äännejoukosta, jonka jäsenillä on kullakin oma kirjoitussymbolinsa.<ref>Esimerkiksi [[Kansainvälinen foneettinen aakkosto|IPA]] eli kansainvälinen foneettinen aakkosto edustaa tällaista sovinnaista äännejoukkoa.</ref> Jokaisen yksittäisen [[Kieli|kielijärjestelmän]] äänteistö käsittää tämän universaalisen äänteistön osajoukon, ts. kaikki äänteet eivät esiinny kaikissa kielissä.
 
Foneemi on kielen rakenteen osa, pienin distinktiivinen eli merkityksiä erottava yksikkö. Eräs tapa määritellä foneemi on sanoa, että se on äännejoukko, jonka jäsenet ovat komplementaarisessa distribuutiossa eli täydennysjakaumassa ja lisäksi foneettisesti samankaltaisia. Myös keskenään vapaasti vaihtelevat foneettisesti samankaltaiset äänteet edustavat samaa foneemia, ts. ne ovat yhden ja saman foneemin realisaatioita eli toteutumia. Tällaiset "subfonemaattiset" yksiköt ovat allofoneja. Erään näkemyksen mukaan ihminen ei "kuule" allofoneja vaan ainoastaan foneemeja. Näin ollen foneemit olisivat kognitiivisia yksikköjä, eräänlaisia suodattimia tai tulkintakehikkoja.
 
== Allofoninen vaihtelu ==
2 768

muokkausta