Ero sivun ”Siad Barre” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 35:
Myöhemmin, päästäkseen italialaiseen koulutukseen hän väärensi syntymäpaikakseen [[Garbahaarrey]]n, joka sijaitsi silloisen [[Italian Somalimaa]]n puolella. Hän liittyi Corpo Zaptieen eli Polizia Africana Italianaan ja toimi pitkään Italian siirtomaapoliisina.
Vuonna 1941 Britannia miehitti Italian siirtomaan. Siad Barre pääsi englantilaisten poliisikurssille, jonka organisoi [[King's African Rifles]], joka toimi Kabettissa Keniassa. Hänet palkattiin Englannin siirtomaapoliisiin (British Colonial Police), joka korvasi Corpo Zaptien. Hän nousi korkeimpaan poliisialiupseerin arvoon, jonka musta pystyi tässä organisaatiossa saavuttamaan. Länsiliittoutuneet eivät halunneet Italian entisten siirtomaiden välitöntä itsenäistymistä. Yhdistyneet kansakunnat antoi vuonna 1949 Italialle kymmenen vuoden jatkoajan Somalian hallitsijana, ns. itsenäistymisen valmistelukausi. [[Italian karabinieerit|Carabinieri-santarmi]] palasi - Siad Barre sai kaksivuotisen koulutuksen carabinierieksi Italiassa. Hän sai tämän jälkeen italialaisilta Moagadishussa poliittista ja hallinnollista koulutusta. Hän oli ensimmäinen somali, joka ylennettiin poliisiupseeriksi. Hän oli Benadirin poliisin päällikkö myös vuonna 1958, jolloin egyptiläinen diplomaatti Kamal Ed Deen Saalah salamurhattiin tilanteessa, jossa diplomaatin oma turvamiesryhmä ei ollut paikalla.<ref
Vuonna 1958 Somalialle perustettiin omat somalialaiset poliisijoukot. Kun Somalia itsenäistyi 1. heinäkuuta 1960 - Englannin siirtomaa Somalimaa ja Italian siirtomaa-Somalia yhdistyivät - Somalian tasavallaksi, Siad Barre ylennettiin poliisivoimissa prikaatikenraaliksi. Hän siirtyi Somalian armeijaan, kun se perustettiin. Hän kuului armeijan ylimpään johtoon ja nousi asevoimien ylipäälliköksi vuonna 1965.
==Valtaannousu==
Somalian siviilihallinnot tekivät poliittisia virheitä ja ottivat lahjuksia. Nämä lisäsivät siviilihallinnon epäsuosiota. 15. lokakuuta 1969 presidentti [[Abdirashid Ali Shermarke]] salamurhattiin. Shermarken hautajaisten jälkeisenä päivänä 21. lokakuuta 20 sotilas- ja viisi poliisijohtajaa Siad Barren johtamina kaappasi vallan verettömästi.<ref
Neuvostoliiton vaikutusvaltaa vastustaakseen Siad Barre vei Somalian [[Arabiliitto|Arabiliiton]] jäseneksi. Neuvostoliittolaiset liittolaisensa pitivät Barrea sosialismin kannalta harhaoppisena ja vaativat siviilivaltaan siirtymistä.<ref
Heinäkuussa 1976 sotilasjuntta lakkautettiin ja maasta tuli yksipuoluevaltio Barre presidenttinä ja puolueen johdossa.
Somalia oli vuosia tukenut [[Ogaden]]issa Etiopiassa toimivia somalikapinallisia ja hallitusten vastustajia Ethiopiassa ja Keniassa.<ref
Viimein Barre yritti Neuvostoliitosta saamiensa aseiden avulla vallata Ogadenin. Somalian armeija hyökkäsi avoimesti Ogadeniin 23. heinäkuuta 1977.
Rivi 53:
Siad Barren hallituskaudella vuonna [[1977]] [[Lufthansan lento 181|Lufthansa]]n lento kaapattiin [[Mogadishu]]un. Lentokoneen kaappaajat olivat palestiinalainen terroristijärjestö [[PFLP]] ja länsisaksalainen [[Punainen armeijakunta]]. Saksan liittokanslerin [[Helmut Schmidt]]in ja Siad Barren välisten neuvottelujen jälkeen Saksan liittotasavallan rajavartioston erityisjoukon [[GSG-9]] hyökkäys lentokoneeseen päätti kaappauksen panttivankien vapauttamiseen.
Barren kärsimien tappioiden jälkeen tapahtui 1978 vallankaappausyritys, joka torjuttiin. Barre joutui tukeutumaan yhä enenemässä määrin sukulaisiinsa ja omaan klaaniinsa ja sotilaisiin. Parlamentti lakkautettiin. Poliittisten vainojen kasvaessa oppositio aseistautui ja liittoutui jopa Etiopian kanssa.<ref
Vuonna 1981 Barren hallinnon vastustus alkoi kasvaa hänen erotettuaan Mijertynin ja Isaqin klaanin hallituksesta ja otettuaan tilalle väkeä omasta Marehanin klaanistaan.<ref>http://news.bbc.co.uk/2/hi/africa/country_profiles/1072611.stm </ref>
Toukokuussa 1986 Barre loukkaantui auto-onnettomuudessa ja vajosi koomaan. Hänet pelasti Saudi-Arabiasta lähetetty lääkäriapu.<ref
Samana vuonna Barre solmi rauha Etiopian [[Mengistu]]n kanssa ja molemmat maat pystyivät keskittymään sisäpoliittisiin ongelmiinsa. [[Hargeisa]]a, joka oli entinen Brittiläisen Somalimaan pääkaupunki, ja muita pohjoisen kaupunkeja, pommitettiin säälittä, kuten myös pakolaisten saattueita.<ref
==Vallan menetys==
Tammikuussa 1991 Barre pakeni tukijoineen Mogadishusta jonka kapinalliset valtasivat. Eläteltyään kuukausia toiveita kaupungin valtaamisesta takaisin Barre pakeni [[Kenia]]an, jossa asui jonkin aikaa [[Nairobi]]ssa maan hallituksen kustannuksella. Protestien jälkeen Barre siirtyi [[Lagos]]iin [[Nigeria]]an saatuaan turvapaikan kenraali [[Ibrahim Babangida]]n johtamalta maalta.<ref
Valtakaudellaan Barre ja hänen lähipiirinsä pyrkivät pönkittämään Barren valtaa luomalla henkilöpalvontaa, mm. koristamalla pääkaupungin Barren kuvilla. Pohjoinen [[Somalimaa]] valitti joutuneensa syrjityksi liittovaltiossa: valta ja vauraus keskittyi Mogadishuun. Somalimaa syyttää edelleen Barren taitamatonta vallankäyttöä sisällissodasta, joka on riehunut jo vuodesta 1977.
| |||