'''Frikatiivi''' eli '''hankausäänne''' on obstruenttinen [[konsonantti]]nen äänne, joka syntyy, kun ääntöväylä puristetaan niin kapeaksi, että sen läpi kulkeva ilmavirta aiheuttaa hankaushälyä. Joskus frikatiivit jaotellaan ''spiranteiksi'' eli ''rakoäänteiksi'', joita äännettäessä ilmavirta kulkee tasaisen ja leveän kapeikon läpi, sekä ''sibilanteiksi'' eli ''kouru-'' tai ''suhuäänteiksi'', joita äännettäessä ilmavirta kulkee [[kieli (anatomia)|kielen]] muodostamaa kourumaista väylää pitkin. Suomen kielessä esiintyvät spiranteista {{IPA|/f/}} ja {{IPA|/h/}}. Sibilanteista taas suomen äännejärjestelmään kuuluu varsinaisesti vain soinniton alveolaarinen frikatiivi {{IPA|/s/}}, mutta sen lisäksi suomen oikeinkirjoituksessa huomioidaan joissain [[vierassana|vierassanoissa]] tavattavat soinnillinen alveolaarinen frikatiivi {{IPA|[z]}}, esimerkiksi sanassa ''azeri'' [ɑzeri], sekä soinniton ja soinnillinen postalveolaarinen frikatiivi {{IPA|[ʃ]}} ja {{IPA|[ʒ]}}, esimerkiksi sanoissa ''šakki'' {{IPA|[ʃɑkːi]}} ja ''džonkki'' {{IPA|[dʒonkːi]}}.
Muissa kielissä frikatiivien kirjo voi olla laajempi. Esimerkiksi v-kirjaimella merkitään usein soinnillista labiodentaalista frikatiivia ({{k-en|very}} {{IPA|[veɹɪ]}}), joka suomalaisittain kuitenkin helposti hahmottuu [[puolivokaali]]ksi (vrt. {{k-fi|veri}} {{IPA|[ʋeri]}}).
