Ero sivun ”Atlas II” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p {{Korjattava}}, vaatii muotoilua |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
== Viimeinen jättiläinen ==
Atlas on muinainen legendan jättiläinen, joka kannattaa maailmaa harteillaan.
Viimeinen Lockheed-Martin-yhtiön Atlas 2-kantoraketti laukaistiin 31.8.2004.
Atlas 2:n korkea luotettavuus oli Suomellekin onneksi, koska vuonna 1995 ESA:n SOHO-luotain laukaistiin Atlas 2:lla. Siinä oli ensimmäiset suomalaiset suuret avaruuslaitteet, ERNE ja SWAN, jotka tutkivat edelleen Aurinkoa. Muiden kantorakettien (Ariane 5, Pegasus, Proton) kyydissä on menetyksiä koettu useita kertoja.
Laukaisu oli samalla viimeinen, joka tehtiin Cape Canaveral Air Force Basen laukaisutorni 36A:sta. Torni 36A oli käytössä 42 vuotta ja siitä tehtiin 69 laukaisua.
15-kerroksisen kerrostalon korkuinen (47 metriä) Lockheed Martin Atlas 2AS-kantoraketti nosti U.S. National Reconnaissance Office’n (NRO) NROL-1-satelliitin (jolle lennonjohto antoi kutsumanimen ”Nemesis”) Cape Canaveralin tukikohdasta, Floridasta. NRO:n toimiala on vakoilu satelliittien avulla, joten satelliitista ei saada enempää tietoa muutamaan vuosikymmeneen. ▼
▲15-kerroksisen kerrostalon korkuinen (47 metriä)
▲Laukaisu oli samalla viimeinen, joka tehtiin laukaisutorni 36A:sta. Torni 36A oli käytössä 42 vuotta ja siitä tehtiin 69 laukaisua. Se oli alun perin USAFin laukaisutorni - koko ”Cape Kennedy” alun perin oli Ilmavoimien rakettien laukaisukeskus. NASA käytti 36A-laukaisualustaa vain miehittämättömiin lentoihin ja palautti sen Ilmavoimille 1980-luvulla.
Internet-artikkelin mukaan viimeistä laukaisua juhlistettiin juhlajuomalla, puhuttiin lasin nostamisesta. Lieneekö Yhdysvaltain ilmavoimilla ja tiedustelupalvelulla vapaammat säännöt kuin NASA:lla? Ei tietenkään, vaan amerikkalaisittain oli lasissa alkoholiton juoma. Ensimmäisen NROL-1-laukaisuyrityksen aikana lennonjohtajalla oli frakki päällä. Ei tainnut olla viidennellä yrityksellä! ▼
▲
Kuten nykyaikaan kuuluu (vertikaali-integraatio), laukaisun toteutti International Launch Services (ILS) yhtiö, joka käytti pääomistajansa Lockheed-Martinin rakettia. Raketti oli aiemmin General Dynamicsin tuote, kunnes se myi 1990-luvulla kaiken avaruuteen liittyvän toimintansa. Alun Atlas on Convairin suunnittelema. Convair Metropolitan muistunee mieleen esim. Finnairin lentokoneena. ▼
▲
'''Belgialainen rakettisuunnittelija'''
Karel Jan Bossarts syntyi 9.2.1904 Antwerpissä, Belgiassa, ja kuoli 3.8.1975 Yhdysvalloissa. Hän oli flaaminkielinen belgialainen, jonka nuoruuteen vaikutti I maailmansota. Hän valmistui vuori-insinööriksi Brysselin yliopistosta vuonna 1924. Hän sai stipendin amerikkaiseen MIT-yliopistoon sillä ehdolla, että opiskelee englannin kielen. Hän teki sen kuudessa viikossa. Hän opiskeli Amerikassa siellä ilmailutekniikkaa erikoistuen rakennesuunnitteluun. Hän jäi Amerikkaan ja osallistui useiden lentokoneiden suunnitteluun. Hän toimi siellä noin 40 vuotta
Suurimmat saavutuksensa hän sai aikaan General Dynamics-yhtiöiden Convair-yksikössä.
▲Karel Jan Bossarts syntyi 9.2.1904 Antwerpissä, Belgiassa, ja kuoli 3.8.1975 Yhdysvalloissa. Hän oli flaaminkielinen belgialainen, jonka nuoruuteen vaikutti I maailmansota. Hän valmistui vuori-insinööriksi Brysselin yliopistosta vuonna 1924. Hän sai stipendin amerikkaiseen MIT-yliopistoon sillä ehdolla, että opiskelee englannin kielen. Hän teki sen kuudessa viikossa. Hän opiskeli Amerikassa siellä ilmailutekniikkaa erikoistuen rakennesuunnitteluun. Hän jäi Amerikkaan ja osallistui useiden lentokoneiden suunnitteluun. Hän toimi siellä noin 40 vuotta. Suurimmat saavutuksensa hän sai aikaan General Dynamics-yhtiöiden Convair-yksikössä.
1945 hän oli Consolidated Vultee Aircract (”ConVAir”) rakennesuunnittelun päällikkö. Silloin hän osallistui Projekti MX-774:ään, joka oli USA:n ensimmäinen pitkän matkan ohjuksen suunnitelma. Tämä "HIROC"-ohjus oli amerikkalainen versio V-2-ohjuksesta.
”Charlie” Bossart oli ohjustekniikan ja myöhemmin miehitettyjen avaruuslentojen lobbaaja ja yksi merkittävimpiä ballististen ohjusten suunnittelun pioneereja.
'''Atlasin alkuhistoria'''
▲”Charlie” Bossart oli ohjustekniikan ja myöhemmin miehitettyjen avaruuslentojen lobbaaja ja ballististen ohjusten suunnittelun pioneereja. Hän ensin luonnosteli ja myöhemmin suunnitteli Yhdysvaltain ensimmäisen mannertenvälisen ohjuksen, Atlasin. Atlasissa oli ensimmäisenä ohjuksena suunnattavat rakettimoottorit ja irrotettava nokkakartio. Siinä oli myös uudenlainen polttoainejärjestelmä. Sen ydin oli polttoainetankki, joka toimi ohjuksen kantavana rakenteena. Sen tankit, kuorirakenne, olivat niin ohutta terästä, että tyhjänä tankkien piti olla kaasulla paineistettuja, jottei tankki luhistu kasaan. Polttoaineen ja hapettimen tankit olivat ”samassa sylinterissä”, niiden välissä oli seinämänä teräspallo. Keksintöä on pidetty rakettialalla innovaation perustapauksena: yksinkertainen ja tehokas. Atlasin rakennepainoa, sen keveyttä, ei ole tiettävästi vieläkään pantu paremmaksi.
1947 Trumanin hallitus ja republikaanienemmistöinen 80:s kongressi leikkasivat ilmavoimien määrärahoja. Ilmavoimilla oli valinnan paikka: joko vähemmän lentokoneita tai ohjusten kehitysohjelmien alasajo. Valinta oli helppo. MX-774 oli US Army Air Forcen projekti aikana, jolloin US Air Force oli syntymäisillään (vuonna 1948). Täten MX-774:n ensimmäinen koeraketti oli valmistumassa, kun Convair menetti projektin rahoituksen. Convair käytti käynnissä olevan projektin loput rahat moottoreiden koekäyttöön ja ”kolmeen osittain menestykselliseen testilaukaisuun” White Sandsin testialueella vuonna 1948. Näin kertoi sellainen sivusto, jossa Bossart kuvattiin erityisen suureksi edelläkävijäksi. Toisaalla kerrotaan, että koelaukaisuissa kaikki raketit tuhoutuivat värähtelyongelmiin, jotka ovat selkeästi suunnitteluvirheitä. Tällainenhan totuus yleensä on!▼
Vuonna 1945 Yhdyvalloissa aloitettiin Atlas, Navaho, Snark, ja Matador/Mace-ojusten kehitystyö, joka johti likimain koko alan nykyisen tietotaidon luomiseen. 1940-luvulla tuon kehitysprojektin hinta oli alle kaksi miljoonaa dollaria. Nykyrahassa se on likimain 120 miljoonaa dollaria, joka on murto-osa esim. Ariane 5:n kehityskustannuksista. Vuonna 1947 Trumanin hallitus ja republikaanienemmistöinen 80:s kongressi leikkasivat ilmavoimien määrärahoja. Ilmavoimilla oli valinnan paikka: joko vähemmän lentokoneita tai ohjusten kehitysohjelmien alasajo.
'''Atlas'''▼
▲
USAF aloitti Atlas-projektin uudestaan tammikuussa 1951, koodilla MX-1593. Neuvostoliitto oli räjäyttänyt ensimmäisen atomipomminsa vuonna 1949. Sen vuoksi Truman antoi rahoituksen USA:n vetypommin kehitykseen. 1.11.1952 USA räjäytti ensimmäisen vetypommin Eniwetokin atollilla Tyynellä merellä. Se painoi 60000 paunaa eli noin 30 tonnia. Vetypommi oli silloisille ohjuksille aivan liian raskas. Vuonna 1953 tällaista ohjusta lähettiin kuitenkin kehittämään, koska unkarilaisen matemaatikon John von Neumannin johtama komitea uskoi vetypommin koon kutistuvat pian. Vetypommin eduksi nähtiin mm. se, ettei ohjuksen osumatarkkuuden tarvitse olla kummoinen. ▼
▲'''Atlas-ohjus'''
Korean sodan alkaminen toi lisää paineita lisätä myös tutkimus- ja kehitysohjelmien rahoitusta. Yhdysvaltain Armeijan Redstone-varikolla Wernher von Braunin tiimi alkoi kehittää Redstone-ohjusta suoraan V-2:n pohjalta.▼
▲
▲Korean sodan alkaminen toi lisää paineita lisätä myös tutkimus- ja kehitysohjelmien rahoitusta. Yhdysvaltain Armeijan Redstone-varikolla Wernher von Braunin tiimi alkoi kehittää Redstone-ohjusta suoraan V-2:n pohjalta. Yhdysvaltain ilmavoimat aloitti Atlas-projektin uudestaan tammikuussa 1951, koodilla MX-1593.
Atlas-ohjuksen suunnittelu tilattiin tammikuussa 1955 nimellä asejärjestelmä (Weapon System) WS107A-l. Convairilla projekti tunnettiin nimellä Model 7. Venäjällä Korolev viimeisteli samaan aikaan R-7-ohjusta.
ohjusten koelaukaisuja tehtiin vuoden 1956 lopulla.
▲Atlas-ohjuksen suunnittelu tilattiin tammikuussa 1955 nimellä asejärjestelmä (Weapon System) WS107A-l. Convairilla projekti tunnettiin nimellä Model 7. Venäjällä Korolev viimeisteli samaan aikaan R-7-ohjusta. Ilmeisesti kumpikin puoli halusi käyttää täydellisyyden numeroa seitsemän tuomaan onnea hankkeelleen? Syyskuussa 1955 tiedustelu ilmoitti, miten pitkällä venäläiset ovat – R-7 koelennot oli tehty kesällä 1955. Täten Atlasin luokitus nousi huipulle – sen toteuttamiseen panostettiin maksimaalisesti. Sen moottoreita testattiin kesäkuussa 1956 ja ohjusten koelaukaisuja tehtiin vuoden 1956 lopulla.
Atlasin päämoottori on Rocketdyne-moottori. Se oli kylmän sodan suurimpia rakettimoottorin kehityshankkeita: Sitä teki 17 suurta urakoitsijaa, 200 alihankkijaa ja 80 000 työntekijää. Moottoreiden (lyhytaikainen) teho on viisi kertaa suurempi kuin Hooverin padon turpiineissa.
Atlas osoittautui luotettavaksi ja siitä tuli Mercury-astronauttien kulkuväline. Vuonna 1962 kyseiset astronautit olivat katsomassa Atlas-koelaukaisua – se räjähti heidän päänsä päällä. Mahtoi lisätä luottamusta! ▼
'''Atlas kantorakettina'''
Atlas käytti aluksi Agena-moottoria toisena rakettivaiheena – kuten Thor/Delta-raketti. Atlasista tuli erinomaisen voimakas kantoraketti, kun siihen liitettiin Pratt & Whitneyn kehittämä Centaur-raketti (RL-10) ylimmäksi vaiheeksi. Centaur polttaa vetyä hapessa – molemmat voidaan säilyttää vain hyvin kylminä. Siksi moottoria kutsutaan kryogeenimoottoriksi. NASA:n Lewisin tutkimuskeskus tutki vedyn käyttämistä ajoaineena 1950-luvulla. ARPA (nykyinen DAPRA eli USA:n asevoimien teknologiakeskus) teetti varsinaisen moottorin kehitystyön vuodesta 1958 alkaen. Sen kehitystyön saattoi loppuun P&W-moottoritehdas. Hyvin kylmiä ajoaineita käyttävän moottorin käynnistys avaruudessa oli haaste, esim. venttiilit voivat jäätyä kiinni. Sitä paitsi 1950-luvulla oli vain 50% todennäköisyys, että nestemäisiä ajoaineita käyttävä raketti toimi kuten piti. Altas/Centaur lensi ensi kerran vuonna 1960 hyötykuormanaan Surveyor-kuulaskeutuja. Vuonna 1962 NASA sai Centaurin kehityksen hoidettavakseen Apollon puitteissa. Sen puitteissa tehtiin ensimmäinen onnistunut lento vuonna 1963, silloin käynnistettiin tällainen moottori ensi kertaa avaruuden tyhjiössä. Sen jälkeen on kinasteltu kuka teki varsinaisen työn ja kuka oli vain jarruna. Näinhän sen on. ▼
▲Atlas osoittautui luotettavaksi ja siitä tuli NASA:n Mercury-astronauttien kulkuväline. Vuonna 1962 kyseiset astronautit olivat katsomassa Atlas-koelaukaisua – se räjähti heidän päänsä päällä.
Atlas käytti aluksi Agena-moottoria toisena rakettivaiheena – kuten Thor/Delta-raketti.
'''Atlas/Centaur'''
▲
Altas/Centaur lensi ensi kerran vuonna 1960 hyötykuormanaan Surveyor-kuulaskeutuja. Vuonna 1962 NASA sai Centaurin kehityksen hoidettavakseen Apollon puitteissa. Sen puitteissa tehtiin ensimmäinen onnistunut lento vuonna 1963, silloin käynnistettiin tällainen moottori ensi kertaa avaruuden tyhjiössä.
'''Linkki (englanniksi)'''
| |||