Ero sivun ”Tynkäeduskunta” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 3:
Vajaalukuinen, alkuun vain 98 kansanedustajan kokoiseksi jäänyt eduskunta kokoontui ensi kerran [[sota|sodan]] syttymisen jälkeen toukokuussa 1918, päivää ennen hallituksen eli [[Suomen puolustusvoimat|Suomen tasavallan joukkojen]], [[valkoiset|valkoisten]] [[voitto|voiton]][[paraati]]a [[Helsinki|Helsingissä]]. [[Kapina]]an nousseiden [[punakaarti|punaisten]] tukijaksi leimautuneiden [[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|sosialidemokraattien]] alkuaan 92 kansanedustajasta tässä vaiheessa ainoastaan [[Matti Paasivuori|Matti Paasivuoren]] katsottiin voivan jatkaa toimessaan. Tynkäeduskunnan istunnossa tehtiin päätös viiden (poissaolevan) kansanedustajan vangitsemisesta, joista myöhemmin kaksi tuomittiin [[kuolemanrangaistus|kuolemanrangaistukseen]] ja [[teloitus|teloitettiin]]. Parin päivän kuluttua hyväksyttiin [[laki]] valtiorikos[[tuomioistuin|oikeuksien]] ja valtiorikosylioikeuden perustamisesta. Niissä tuomittiin valmistelusta, osallistumisesta ja avunannosta kapinaan ja [[valtiopetos|valtiopetokseen]] myös yhdeksän kansanedustajaa [[vankeus|vankeuteen]], jossa neljä edustajaa menehtyi. Paasivuori tekikin [[välikysymys|välikysymyksen]] "erinäisten eduskunnan jäsenten vangitsemisen johdosta".
Toukokuun lopulla 1918 eduskunta luovutti [[valtalaki|valtalain]] perusteella ottamansa korkeimman vallan haltijuuden [[Suomen valtionhoitaja|valtionhoitajalle]], joksi valittiin [[Pehr Evind Svinhufvud|P. E. Svinhufvud]]. Samalla nousi esille Suomen [[politiikka|poliittisen]] kentän jakautuminen [[monarkia]]n ja [[tasavalta|tasavallan]] kannattajiin, joista edeltävät olivat tynkäeduskunnassa enemmistönä. Toukokuun lopulla säädettiin myös laki väliaikaisten säännöksien antamisesta yleisen järjestyksen ja turvallisuuden voimassa pitämiseksi, joka rajoitti [[painovapaus|paino-]], [[yhdistymisvapaus|yhdistymis-]] ja [[kokoontumisvapaus|kokoontumisvapautta]] ollen voimassa kesäkuuhun 1919. Laki kohdistui erityisesti sosialidemokraattien toimintaan.
[[Paasikiven I hallitus|Paasikiven senaatti]] antoi kesäkuun alussa 1918 esityksen [[Suomen kuningaskuntahanke|kuningaskuntaisesta]] [[valtiomuoto|valtiomuodosta]] eduskunnalle, joka hyväksyikin sen tasavaltalaisten kuitenkin onnistuessa 1/3 määrävähemmistön nojalla lykkäämään yli vaalien. Elokuussa eduskunta antoi senaatille sen pyytämät oikeudet etsiä maalle uusi [[kuningas]], kuten voimassa edelleen ollut [[Ruotsi]]n vallan ajalta periytynyt [[vuoden 1772 hallitusmuoto]] edellytti [[hallitsijasuku|hallitsijasuvun]] sammumistapauksessa. Kuninkaaksi päädyttiin valitsemaan [[Saksan keisari]] [[Vilhelm II (Saksa)|Vilhem II]]:n [[lanko]], [[Hessen]]in [[prinssi]] [[Friedrich Karl]]. Tasavaltalaiset onnistuivat vielä lykkäämään kuninkaanvaalia kuukaudella, mutta lokakuussa eduskunta hyväksyi äänin 64-41 Friedrich Karlin tulemaan Suomen kuninkaaksi.
Yksi merkittävimmistä tynkäeduskunnan säätämistä [[sisäpolitiikka|sisäpoliittisista]] laeista oli lokakuussa 1918 hyväksytty [[torppari]]vapautuslaki, joka oli jäänyt vahvistamatta sisällissodan sytyttyä. Sen mukaan torppari sai lunastaa [[vuokra]]maansa vuoden 1914 hintatason mukaan, joka oli kymmenesosa käyvän rahan arvosta. Kuitenkaan yli kymmenen vuoden valtiopetostuomion saanut torppari ei saanut lunastaa vuokramaataan, mutta tämä ns. punakaartilais[[pykälä]] oli määräaikainen päättyen kesäkuussa 1919.
| |||