Ero sivun ”Tynkäeduskunta” versioiden välillä

897 merkkiä lisätty ,  9 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
p (typo fix; kh; –; nbsp)
'''Tynkäeduskunta''' oli aluksi täysilukuinen, 200 [[kansanedustaja]]sta koostunut [[Suomi|Suomen]] [[eduskunta]], joka valittiin [[Venäjän väliaikainen hallitus|Venäjän väliaikaisen hallituksen]] kesällä 1917 antaman hajotusmääräyksen jälkeen lokakuun alussa järjestetyissä [[eduskuntavaalit 1917|eduskuntavaaleissa 1917]]. Tämä eduskunta hyväksyi [[Suomen valtioneuvosto|Suomen hallituksen]], [[Svinhufvudin I hallitus|Svinhufvudin senaatin]] antaman [[Suomen itsenäisyysjulistus|itsenäisyysjulistuksen]] äänin 100–88 [[6. joulukuuta]] 1917. Tammikuun lopulla 1918 alkaneen [[Suomen sisällissota|Suomen sisällissodan]] myötä eduskunnan kokoontuminen keskeytyi ja kolme kansanedustajaa surmattiin sekä kymmeniä piiloutui Suomessa tai [[maanpako|pakeni]] [[Neuvostoliiton kommunistinen puolue|bolsevikkien]] hallitsemalle [[Venäjän sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta|Venäjä]]lle.
'''Tynkäeduskunta''' oli [[Suomen sisällissota|Suomen sisällissodan]] jälkeen toiminut vajaalukuinen [[eduskunta]].
 
Vajaalukuinen, alkuun vain 98 kansanedustajan kokoiseksi jäänyt eduskunta kokoontui ensi kerran [[sota|sodan]] syttymisen jälkeen toukokuussa 1918, päivää ennen hallituksen eli [[Suomen puolustusvoimat|Suomen tasavallan joukkojen]], [[valkoiset|valkoisten]] [[voitto|voiton]][[paraati]]a [[Helsinki|Helsingissä]]. [[Kapina]]an nousseiden [[punakaarti|punaisten]] tukijaksi leimautuneiden [[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|sosialidemokraattien]] alkuaan 92 kansanedustajasta tässä vaiheessa ainoastaan [[Matti Paasivuori|Matti Paasivuoren]] katsottiin voivan jatkaa toimessaan. Tynkäeduskunnan istunnossa tehtiin päätös viiden (poissaolevan) kansanedustajan vangitsemisesta, joista myöhemmin kaksi tuomittiin [[kuolemanrangaistus|kuolemanrangaistukseen]] ja [[teloitus|teloitettiin]]. Parin päivän kuluttua hyväksyttiin [[laki]] valtiorikos[[tuomioistuin|oikeuksien]] ja valtiorikosylioikeuden perustamisesta. Niissä tuomittiin valmistelusta, osallistumisesta ja avunannosta kapinaan ja [[valtiopetos|valtiopetokseen]] myös yhdeksän kansanedustajaa [[vankeus|vankeuteen]], jossa neljä edustajaa menehtyi. Paasivuori tekikin [[välikysymys|välikysymyksen]] "erinäisten eduskunnan jäsenten vangitsemisen johdosta".
Eduskunta kokoontui ensi kerran Helsingissä sodan syttymisen jälkeen [[15. toukokuuta]] [[1918]] päivää ennen vapaussodan voitonparaatia. Tuolloin läsnä oli vain 84 edustajaa, koska edellisen [[Eduskuntavaalit 1917|syksyn vaaleissa]] valituista 92:sta SDP:n edustajasta 41 oli paennut Neuvosto-Venäjälle. Tässä ensimmäisessä istunnossaan ns. tynkäeduskunta teki päätöksen loppujen 50 edustajan vangitsemisesta. Näistä vangituista viisi teloitettiin heti raskaimpiin rikoksiin syyllistyneinä ja loput 45 odottivat tuomiotaan kapinaan ja valtiopetokseen osallistumisesta sekä niiden avunannosta ja valmistelusta. Vain [[SAJ]]:n ja SDP:n entinen puheenjohtaja, entinen Tokoin senaatin senaattori [[Matti Paasivuori]] katsottiin edustuskelpoiseksi. Tämä ns. tynkäeduskunta istui toukokuusta 1918 helmikuuhun 1919 ja suurimmillaan se koostui 111:sta edustajasta. Paasivuori tekikin [[24. toukokuuta]] välikysymyksen "erinäisten eduskunnan jäsenten vangitsemisen johdosta".
 
Toukokuun lopulla 1918 eduskunta luovutti [[valtalaki|valtalain]] perusteella ottamansa korkeimman vallan [[Suomen valtionhoitaja|valtionhoitajalle]], joksi valittiin [[Pehr Evind Svinhufvud|P. E. Svinhufvud]]. Samalla nousi esille Suomen [[politiikka|poliittisen]] kentän jakautuminen [[monarkia]]n ja [[tasavalta|tasavallan]] kannattajiin, joista edeltävät olivat tynkäeduskunnassa enemmistönä. Toukokuun lopulla säädettiin myös laki väliaikaisten säännöksien antamisesta yleisen järjestyksen ja turvallisuuden voimassa pitämiseksi, joka rajoitti [[painovapaus|paino-]], [[yhdistymisvapaus|yhdistymis-]] ja [[kokoontumisvapaus|kokoontumisvapautta]] ollen voimassa kesäkuuhun 1919. Laki kohdistui erityisesti sosialidemokraattien toimintaan.
Tynkäeduskunta tehtävänä oli sodan jälkeen palauttaa maahan järjestys ja hallitusvalta, vakiinnuttaa sisäpoliittinen tilanne ja asettaa kapinaan osallistuneet oikeuden eteen. Kaksi päivää istuttuaan [[17. toukokuuta]] se antoi lakiesityksen valtiorikos- ja valtiorikosylioikeuksien perustamisesta ja tämä laki hyväksyttiin [[28. toukokuuta]]. Eduskunta luovutti [[18. toukokuuta]] [[valtalaki|valtalain]] perusteella ottamansa korkeimman vallan valtionhoitajaksi valitulle P.E. Svinhufvudille. Valtionhoitajan valitsemisen yhteydessä nousi esille Suomen poliittisen kentän jakautuminen monarkisteihin ja tasavaltalaisiin, joista edeltävät olivat tynkäeduskunnassa enemmistönä. Tasavaltalaiset olisivat halunneet nimittää uutta korkeimman vallan käyttäjää väliaikaiseksi presidentiksi, mutta monarkistien valtionhoitaja nimitys vakiintui.
 
[[Paasikiven I hallitus|Paasikiven senaatti]] antoi kesäkuun alussa 1918 esityksen [[Suomen kuningaskuntahanke|kuningaskuntaisesta]] [[valtiomuoto|valtiomuodosta]] eduskunnalle, joka hyväksyikin sen tasavaltalaisten kuitenkin onnistuessa 1/3 määrävähemmistön nojalla lykkäämään yli vaalien. Elokuussa eduskunta antoi senaatille sen pyytämät oikeudet etsiä maalle uusi [[kuningas]], kuten voimassa edelleen ollut [[Ruotsi]]n vallan ajalta periytynyt [[vuoden 1772 hallitusmuoto]] edellytti [[hallitsijasuku|hallitsijasuvun]] sammumistapauksessa. Kuninkaaksi päädyttiin valitsemaan [[Saksan keisari]] [[Vilhelm II (Saksa)|Vilhem II]]:n [[lanko]], [[Hessen]]in [[prinssi]] [[Friedrich Karl]]. Tasavaltalaiset onnistuivat vielä lykkäämään kuninkaanvaalia kuukaudella, mutta lokakuussa eduskunta hyväksyi äänin 64-41 Friedrich Karlin Suomen kuninkaaksi.
[[27. toukokuuta]] Svinhufvud nimitti uudeksi senaatin puheenjohtajaksi [[Juho Kusti Paasikivi|J. K. Paasikiven]]. Toukokuun lopulla säädettiin "laki väliaikaisten säännöksien antamisesta yleisen järjestyksen ja turvallisuuden voimassa pitämiseksi" eli määräaikainen ja väliaikainen ns. sosialistilaki, joka rajoitti paino-, yhdistymis- ja kokoontumisvapautta. Tämä laki oli voimassa kesäkuuhun 1919 asti. Senaatti sai myös muita valtuuksia kapinallisten aineksien lopulliseksi kukistamiseksi. Sosialistit oli tarkoitus pitää ainakin toistaiseksi toimintakyvyttöminä.
 
Yksi merkittävimmistä tynkäeduskunnan säätämistä [[sisäpolitiikka|sisäpoliittisista]] laeista oli lokakuussa 1918 hyväksytty [[torppari]]vapautuslaki, joka oli jäänyt vahvistamatta sisällissodan sytyttyä. Sen mukaan torppari sai lunastaa [[vuokra]]maansa vuoden 1914 hintatason mukaan, joka oli kymmenesosa käyvän rahan arvosta. Kuitenkaan yli kymmenen vuoden valtiopetostuomion saanut torppari ei saanut lunastaa vuokramaataan, mutta tämä ns. punakaartilais[[pykälä]] oli määräaikainen päättyen kesäkuussa 1919.
Paasikiven monarkistinen senaatti, jossa oli vain kaksi tasavaltalaista, nimittäin Maalaisliiton [[Kyösti Kallio]] ja [[E. Y. Pehkonen]]. Kesäkuun alussa se antoi esityksen monarkistisesta valtiomuodosta ja 7. kesäkuuta eduskunta hyväksyi sen, mutta tasavaltalaiset onnistuivat 1/3 määrävähemmistön perusteella lykkäämään sen yli vaalien. [[8. elokuuta]] 1918 eduskunta antoi äänin 58–44 senaatille sen pyytämät oikeudet alkaa etsiä maalle uutta kuningasta, kuten voimassa edelleen olevaksi katsottu vuoden [[1772]] hallitusmuoto edellytti hallitsijasuvun sammumistapauksessa. Protestina tälle maalaisliittolaiset edustajat erosivat senaatista [[17. elokuuta]]. Elokuun lopulla päädyttiin valitsemaan [[Vilhelm II (Saksa)|keisari Vilhemin]] lanko Hessenin prinssi [[Friedrich Karl]]. Tasavaltalaiset onnistuivat vielä lykkäämään kuninkaanvaalia kuukaudella. [[9. lokakuuta]] eduskunta hyväksyi Friedrich Karlin Suomen kuninkaaksi. Tosin samana päivänä [[Saksan keisarikunta]] vastasi [[Woodrow Wilson]]in esittämään aselepotarjoukseen.
 
YksiPoliittisen merkittävimmistätilanteen tynkäeduskunnanvakiinnuttua säätämistäeduskunta sisäpoliittisistaalkoi laiesta olitoteuttaa [[15. lokakuutaarmahdus]] 1918 äänin 104–2 hyväksytty torpparivapautuslaki, joka oli jäänyt vahvistamatta sodan sytyttyä. Sen mukaan torppari sai lunastaa vuokramaansa vuoden 1914 hintatason mukaan, joka oli kymmenesosa käyvän rahan arvosta. Kesään 1919 laissa säilyi kuitenkin ns. punakaartilaispykälä, joka esti yli kymmenen vuoden valtiopetostuomion saanutta torpparia lunastamasta vuokramaataan. Samoin senaatti ja eduskunta alkoi toteuttaa armahduslakeja tilanteen vakiinnuttua. 30lakeja. lokakuutaLokakuussa annettiin armahdus enintään neljän vuoden tuomion saaneet.saaneille Näinja ollennäin 35 000 punavankiapuna[[vanki]]a pääsi ehdonalaiseen vankeuteen. JoMyös tynkäeduskunnan koko kasvoi ja 7oli suurimmillaan 111 kansanedustajaa. joulukuutaJoulukuussa säädettiin toinen armahduslaki, jolla siirrettiin ehdonalaiseen enintään 6kuuden vuoden tuomion saaneet. Lisäksi senaatti rahoitti puolella miljoonalla markalla sotaorpoja[[sotaorpo]]ja varten perustettavia [[lastenkoti|lastenkoteja]] varten.
 
Marraskuun alussa 1918 [[Saksan keisarikunta|Saksan keisarikunnan]] hävittyä [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] Suomen [[ulkopolitiikka|ulkopoliittinen]] saksalaissuuntaus koki haaksirikon ja marraskuun lopulla Paasikiven senaatti pyysi eroa. Tilalle nimitettiin [[Ingmanin I hallitus|Ingmanin hallitus]], jonka [[ministeri|ministereistä]] puolet oli tasavaltalaisia. Saksalaissuuntausta ja monarkiaa kannattaneen valtionhoitaja Svinhufvudin seuraajaksi tuli joulukuussa tasavallan joukkojen [[puolustusvoimien ylipäällikkö|ylipäällikkönä]] sisällissodassa toiminut [[kenraali]] [[Gustaf Mannerheim]], joka otti tavoitteekseen suhteiden normalisoinnin varsinkin maailmansodan [[eurooppa]]laisiin [[suurvalta]]voittajiin [[Britannia]]an ja [[Ranska]]an. Joulukuun puolessavälissä Friedrich Karl ilmoitti virallisesti, ettei ota vastaan hänelle kaavailtua Suomen [[kruunu (päähine)|kruunu]]a. Tammikuussa 1919 viimeisetkin sisällissodan aikana ja sen jälkeen Suomeen tulleet saksalais[[sotilas|sotilaat]] poistuivat maasta.
 
Vuonna 1917 valitun ja 1918 alkupuoliskolla vajaalukuiseksi jääneen eduskunnan kausi päättyi valtionhoitaja Mannerheimin määräämien vuoden [[eduskuntavaalit 1919|1919 eduskuntavaalien]] jälkeen maaliskuun lopussa.
 
Suomen ulkopoliittinen saksalaissuuntaus romahti marraskuun alussa 1918, kun Saksa solmi rauhan ja julistautui tasavallaksi. Tässä tilanteessa [[27. marraskuuta]] monarkistinen Paasikiven senaatti pyysi eroa ja tilalle nimitettiin [[Ingmanin I hallitus|Ingmanin kokoomushallitus]], jonka jäsenistä jo puolet oli tasavaltalaisia. Samoin saksalaissuuntausta kannattaneen Svinhufvudin tilalle valtionhoitajaksi tuli [[12. joulukuuta]] länsimielinen kenraali [[Gustaf Mannerheim]], joka otti tavoitteekseen suhteiden normalisoinnin länsivaltojen kanssa ja näiden itsenäisyystunnustuksen hankkimisen. Kaksi päivää myöhemmin Friedrich Karl ilmoitti virallisesti luopuvansa Suomen kruunusta.
 
[[Luokka:Suomen sisällissota]]
[[Luokka:Eduskunta]]
[[Luokka:Suomen sisällissota]]
Rekisteröitymätön käyttäjä