Ero sivun ”Montaillou” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
MerlIwBot (keskustelu | muokkaukset)
p Botti poisti: nap:Montaillou (deleted)
Rivi 16:
Katolisen inkvisition pöytäkirjoista paljastuu vuoristokylän asukkaitten "syntinen" sukupuolimoraali. Inkvisition pöytäkirjat koostuvat harhauskoisen ja siveettömän elämän paljastuksista, ilmiannoista ja tunnustuksista. Siveetön elämä kuvaillaan useimmiten syntisenä seksuaalikäyttäytymisenä. Mikä on syntistä ja mikä siveellistä seksuaalikäyttäytymistä ei aina ollut kovin selvää tuon ajan ranskalaisessa maalaiskylässä.
 
Asukkaat kertovat lapsenomaisella rehellisyydellä sukupuolielämästään ymmärtämättä syntiinlankeemustaan. Samalla paljastuu katolisten pappien kaksinaismoraali; saadakseen tunnustuksia he esiintyvät kyläläisille kerettiläisinä. Piispantarkastuksessa, he esiintyvät nuhteettomina kirkkoisinä ja salaavat kyläläisten kerettiläisyyden kunnes heitä itseään syytetään kerettiläisyydestä. Pelastaakseen nahkansa he vaihtavat puolta ja käyttävät tietojaan kerettiläisten kyläläisten päänmenoksi. Katolinen kirkko asetti itselleen vaikean tehtävän, kun otti käyttöönsä seksuaalitabut pyrkiessään hallitsemaan ihmisen elämän kaikkia vaiheita kehdosta hautaan. Pohjimmiltaan ihmisen seksuaalikäyttäytyminen ei ollut paljonkaan muuttunut antiikin ajoista keskiaikaan. Seksuaalitabujen muodollinen tarkoitus, esimerkiksi sukurutsaisuuden estäminen oli hyvä, mutta inkvisition pakkokeinot eivät pyhittäneet tarkoitusta. Ihmiset eivät ymmärtäneet sukulaisavioliittojen estämistä muuna kuin keinona hallita ja määräillä "villejä" vuoristolaisia.
Sukupuolimoraali oli kylässä vapaamielistä. Avioliiton ulkopuolella sukupuolielämää ei pidetty syntinä, jos molemmat osapuolet siitä nauttivat tai hyötyivät. Niinpä paimenien käyttämää prostituutiota ei pidetty erityisen synnillisenä. Mointailloussa ei prostituoituja ollut. Kaupungissa markkinoilla käydessään talonpojat vierailivat ilotaloissa. Ilotalossa käynti tunnustettiin ripittäytyessä, mutta sitä ei pidetty kuolemansyntinä. Makaaminen naisen kanssa ei ollut syntiä, mikäli mies maksoi ja nainen otti vastaan ja jos siitä oli iloa molemmille osapuolille. Uskottomuuskaan ei ollut suuri synti, silloin kun siitä oli hyötyä molemmille osapuolille. Kyvyttömän miehen vaimolle sallittiin ulkopuoliset suhteet. Rakkauden hedelmät, äpärät olivat yleisiä ja niitä pidettiin lähes luonnollisena asiana. Inkvisiittorin pöytäkirjojen mukaan nainen saattoi kieltäytyä avioliitosta, jos tiesi äpärän olevan puoliveljensä.