Ero sivun ”Ä” versioiden välillä

 

'''Ä''' (tai '''ä''') ([[A]], jonka päällä [[treema]] ¨) on [[Suomen kieli|suomalaisten]] [[aakkoset|aakkosten]] 27. (28. jos lasketaan mukaan myös w, jonka kuuluminen pohjoismaisiin aakkosiin on kiistanalainen) ja viimeistä edellinen [[Luettelo kirjaimista|kirjain]]. Se esiintyy sellaisenaan myös [[ruotsin kieli|ruotsin]] ja [[viron kieli|viron]] kielten aakkosissa. Ä esiintyy myös [[saksan kieli|saksan]] ja [[slovakin kieli|slovakin]] kielissä, mutta niissä sillä ei ole omaa paikkaa aakkosissa, vaan pisteet käsitetään [[diakriittinen merkki|diakriittiseksi]] merkiksi. Ä:n pisteet ovat jäänne e-kirjaimesta, joka joskus merkittiin a-kirjaimen päälle.

 

 

 

Suomessa ja virossa ä:n äännearvo on ä. Saksassa ä ääntyy e:nä ja sitä käytetään e-kirjaimen asemesta yleensä silloin kun sanalla on taivutusmuotoja tai sukulaissanoja, joissa e-äänteen paikalla on a. Esim. adjektiivin ''alt'' (vanha) [[komparatiivi]], joka lausutaan [eltər], kirjoitetaan ''älter''. Poikkeus periaatteesta on, että ''die Eltern'' (vanhemmat) kuitenkin kirjoitetaan e:llä. Ruotsissa ä ääntyy r:n edellä ä:nä, muulloin e:nä. Sana ''är'' (verbinmuoto on) saatetaan ääntää sekä [ä:r] että [e:] (kaksoispiste vokaalin jäljessä tarkoittaa, että vokaali on äännettävä pitkänä).