Ero sivun ”Elektrolyysi” versioiden välillä

Elektrolyysi on kemiallisesti monimutkainen ilmiö. Elektrolyysillä voidaan valmistaa erittäin puhtaita [[alkuaine]]ita ja päällystää halvoista metalleista valmistettuja esineitä toisilla metalleilla. Esimerkiksi puhtaan kuparin valmistus perustuu elektrolyysiin.

 

 

Elektrolyysin havaitsivat ensimmäisinä [[William Nicholson]] ja [[Anthony Carlisle]], jotka vuonna [[1800]] saivat sähkövirran avulla veden hajoamaan alkuaineikseen, vedyksi ja hapeksi.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = John Hudson | Nimeke = Suurin tiede - kemian historiaa | Sivu = 144-145 | Suomentaja = Kimmo Pietiläinen | Julkaisija = Art House | Vuosi = 2002 | Tunniste = ISBN 951-884-346-5}}</ref> Muutamaa vuotta myöhemmin [[Humphry Davy]] onnistui eristämään elektrolyysin avulla useita alkuaineita kuten [[natrium]]in, [[kalium]]in ja [[kalsium]]in, jotka siihen saakka oli tunnettu vain yhdisteinään.<ref>Hudson, s. 149-150</ref> Ilmiötä tutki tarkemmin muun muassa [[Michael Faraday]], joka esitti keskeisimmät sitä koskevat lait.<ref>Hudson, s. 157-158</ref> Vuonna [[1881]] [[Svante Arrhenius]] osoitti, että [[elektrolyytti|elektrolyytit]] ovat liuoksissaan ja sulassa tilassa jakautuneena [[ioni|ioneiksi]] ja että elektrolyysi aiheutuu ionien liikkeestä sähkökentässä<ref>Hudson, s. 324-327</ref>, [[ionivirta|ionivirrasta]].