Ero sivun ”Ärsykkeen köyhyys” versioiden välillä

On oikeastaan hämmästyttävää, että Chomskyn teoksessaan ''Rules and Representations'' (1980) käyttöön ottamasta "ärsykkeen köyhyys" -kiteytyksestä on tullut se termi, jolla ehkä yleisimmin perustellaan [[Generatiivinen kielitiede|generatiivisen kielitieteen]] naturalistinennativistinen tai antiempiristinen näkemys kielen omaksumisesta.<ref>Chomsky (1986) käyttää tämän ohella myös termiä ''Platonin ongelma''.</ref> Tämän kompleksisen termin kumpikin sana on tavallaan onnettomasti valittu. Ensiksikin jo vuoden 1959 Skinner-arvostelussaan Chomsky korosti, ettei ole oikein luonnehtia kieltä ärsykkeeksi. Toiseksi on jotenkin harhaanjohtavaa väittää lapsen saamaa kielellistä syötettä köyhäksi; syötehän on riittävä, koska tuloksena on toimiva kielitaito.<ref>Thomas (2002: 64).</ref> Termin ymmärtäminen ja hyväksyminen vaatii tiettyä suopeutta: kielen omaksumiseen ei tarvita niin paljon kuin saattaisi kuvitella, ja ainakaan tätä prosessia ei voi verrata popperilaiseen tieteen metodiin. Joka tapauksessa ''ärsykkeen köyhyys'' on generativistien keskuudessa yleisesti hyväksytty argumentti kielellisen naturalismin puolesta: kaikkea ei tarvitse oppia kokemuksesta, koska mielessä on valmiina kielen oppimista ohjaavia välineitä. Ärsykkeen köyhyys -argumentin yleinen rakenne on seuraava:

Chomsky on varmasti oikeassa siinä, että kieltään opetteleva lapsi ei tarkastele kaikkia mahdollisia kieliopillisia hypoteeseja niitä perusaineistoa vastaan testaten. Ärsykkeen köyhyys -argumentti tuntuu tosiaan osoittavan, että oppimismekanismiin täytyy kuulua joitakin rajoitteita (''constraints''). Kriitikot ovat kuitenkin huomauttaneet, että yleisten rajoitusten oletuksesta ei automaattisesti seuraa, että nämä rajoitteet olisivat lingvistisiä tai että ne olisivat synnynnäisiä.<ref>[http://plato.stanford.edu/entries/innateness-language/#CriPovStiArg Cowie (2008: 22)].</ref> Generativistit ovatkin joutuneet myöntämään, ettei ärsykkeeen köyhyys ole ns. apodeiktinen argumentti, joka kykenisi sitovaan todistavuuteen. Samalla on viitattu ärsykkeen köyhyys -argumentin tieteelliseen ohjausvaikutukseen: argumenttihan on jo vuosikymmeniä ohjannut tutkimusta lapsen kielenoppimisvaiheiden ja -mekanismien tutkimiseen. Tätä tieteenhistoriallista roolia voi tuskin kiistää.