'''Baibars''' tai ''Baybars'' ([[arabia|arab.]]ksi : الملك الظاهر ركن الدين بيبرس البندقداري, ''al-Malik al-Zahir Rukn al-Din Baibars al-Bunduqdari''), lisänimeltään ''Abu l-Futuh'' (arab. أبو الفتوح) ([[1223]] - 1. heinäkuuta [[1277]], Damaskos) oli [[Bahriyan dynastia]]n neljäs sulttaani, joka hallitsi [[Egypti]]ä ja Syyriaa. Hän oli eräs [[Seitsemäs ristiretki|seitsemännen ristiretken]] kukistajista ja johti osaltaan [[Ain Jalutin taistelu]]a [[1260]], joka oli ensimmäinen [[Mongolivaltakunta|mongolien]] tappio aikoihin ja muuan historian käännekohta. Hän nopeutti ristiretkien loppua [[Syyria]]ssa ja yhdisti Syyrian ja Egyptin vahvaksi valtioksi, joka kykeni torjumaan mongolien ja ristiretkeläisten hyökkäykset. [[Sulttaani]]na hän laajensi valtaansa ja hänen hallitusaikansa merkitsi [[Mamelukit|mamelukkien]] valta-aikaa itä-[[Välimeri|Välimerellä]] vahvistaen näiden sotilasjärjestelmää.
== Elämä ==
Rivi 40:
=== Nousu valtaan ===
Baibars oli mamelukkien komentajana [[Seitsemäs ristiretki|seitsemännen ristiretken]] aikana noin [[1250]]. [[1260]] hän palveli sulttaani Qutuzin alaisena komentajana [[Ain Jalutin taistelu|Ain Jalutissa]], jolloin hänhe voittivoittivat ylivoimaiset mongolit. Taistelun jälkeen Qutuz murhattiin metsästysretkellä. Baibarsia epäiltiin, sillä hän oli odottanut palkkioksi [[Aleppo]]n maaherran virkaa sitä saamatta. Hänestä tuli kuitenkin uusi sulttaani.
