Ero sivun ”Edvard I (Englanti)” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 4:
| kuvateksti = Edward Pitkäkinttu
| arvo = Englannin kuningas
| virassa = 16.11. 1272 - 7.12. 1307
| edeltäjä = [[Henrik III (Englanti)|Henrik III]]
| seuraaja = [[Edward II]]
Rivi 18:
| syntymäaika = [[17. kesäkuuta|17.]]/[[18. kesäkuuta]] [[1239]]
| syntymäpaikka = [[Westminster]]
| kuolinaika = [[7.
| kuolinpaikka = Burgh-on-Sands
| puolue =
Rivi 69:
Walesin jälkeen Edvard I:n mielenkiinto suuntautui Skotlantiin. Vuonna 1286 Skotlannin kuningas Aleksanteri III kuoli ja jätti perijäkseen vasta kolmevuotiaan tyttärentyttärensä Margareetan, joka oli Aleksanterin tyttären ja Norjan kuninkaan lapsi. Edvardilla oli suunnitelma Margareetan naittamiseksi pojalleen, mutta tämä kuoli matkallaan Norjasta Skotlantiin. Kolmetoista aatelista vaati tämän jälkeen Skotlannin kruunua itselleen. Välttääkseen sisällissodan ja Englannin hyökkäyksen Edvardin annettiin valita kruununperimyksestä ja tämä valitsi Skotlannin kuninkaaksi marraskuussa 1292 John Balliolin. Edvard vaati Balliolilta uskollisuudenvalaa ja teki selväksi, että halusi tämän sotilaallista ja taloudellista tukea Ranskaa vastaan. Tämä oli liikaa Balliolille, joka solmi neuvonantajiensa taivuttelemana liiton Ranskan kanssa ja aloitti sodan. Edvard kokosi suuren armeijan ja marssi Skotlantiin tuhoten muun muassa [[Berwick-upon-Tweed]]in kaupungin ja valloittaen [[Dunbar]]in ja [[Edinburgh]]in. Niin sanottu [[Sconen kivi]] ("kohtalon kivi") eli hietakivi, jolla skottihallitsijat oli kruunattu [[800-luku|800-luvulta]] asti, vietiin [[Sconen palatsi]]sta [[Westminster Abbey]]yn Englantiin. Kivi asetettiin Edvardin valtaistuimen, jolla kaikki myöhemmät Englannin hallitsijat on kruunattu, alle, jossa se oli aina vuoteen [[1996]].
Skotlantilaisten kapinat kuitenkin jatkuivat yli Edvardin valtakauden. Kuninkaalle tuotti päänvaivaa erityisesti itsenäisyystaistelija [[William Wallace]], mutta hän voitti tämän [[Falkirkin taistelu]]ssa [[1298]]. Oltuaan yhdeksän vuotta leskenä, Edvard meni vuonna 1299 naimisiin Ranskan [[Filip III (Ranska)|Filip III]]:n tyttären [[Margareeta (Ranska)|Margareetan]] kanssa. Edvard jatkoi hyökkäyksillä Skotlantiin vuosina 1300, 1301, 1303 ja 1304. Wallace saatiin kuitenkin vangitsi vasta 1305 ja teloitettiin [[23. elokuuta]] [[1305]]. Vuotta myöhemmin toinen skottisankari Robert Bruce antoi St. Andrewin piispan kruunata itsensä Skotlannin kuninkaaksi. Vaikka Edvard ensin löikin Brucen, vuonna [[1307]] tämä kokosi joukkonsa, ja Edvard kuoli sairauden heikentämänä [[7.
== Edvard ja juutalaiset ==
| |||