Ero sivun ”Johan Junnelius (1781–1859)” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Oltoy (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 11:
Oulun kaupungin maistraatti antoi [[Oulun kauppaseura]]lle tehtäväksi perustaa keisarin retkeä varten johtokunnan. Tehtävää johti [[Erik Junnelius]], joka nimitti [[Luettelo keisarillisista vierailuista Suomessa|keisarin matkalle]] osallistuvat vastuu henkilöt, henkilöstön sekä tarvittavan kaluston. Tehtävään oli varattu 24 merimiestä (Oulu-Kajaani) ja 2 purjelaivaa (joista toinen ostettiin Venäjän valtion laskuun ja toinen lainattiin eräältä Oululaiselta kauppiaalta)<ref name="hautala1"/>.
 
Keisari [[Aleksanteri I]] aloitti 25. elokuuta [[1819]] [[Luettelo keisarillisista vierailuista Suomessa|vierailunsa]] itärajalta Sortavalasta, josta hän kulki Pohjois-Suomeen Kajaaniin. Keisari ylitti purjehtimalla myös Oulunjärven Oulusta tuoduilla kaksimastoisilla [[Sluuppi|sluupilla]]. Matka alkoi Vuolijoen kylästä ja päättyi Kajaaniin. Keisarin veneen kapteenin tehtävät otti hoitaakseen kapteeni Johan Junnelius. Seurueen lähtiessä tuuli oli navakka. Paikalla olijat pyysivät, ettei keisari nousisi alukseen ja pistäisi itseään alttiiksi hengenvaaralle. Aleksanteri ei kuitenkaan muuttanut päätöstään, vaan nousi isoimpaan sluuppiin, ja muut seurasivat häntä<ref name="Keisari3"/>. Kesken matkan nousi kova myrsky. Saara Wacklin kuvaa kirjassaan ''Sata muistelmaa Pohjanmaalta'': ''"Kahdeksan reipasta suomalaista merimiestä tarttui airoihin ja voimakas kapteeni itse ruoriin. Aluksi keisari seisoi veneessä tervehtien iloisesti kaikkia niitä, jotka rannalla katselivat - -, miten - - hallitsija noin tyynenä lähti vaaraa kohden. Tuuli kiihtyi pian hirmumyrskyksi."''<ref name="SWacklin1"/>. Kesken matkan veneestä katkesi peräsin. Keisari kysyi tällöin Junneliukselta pelkääkö hän. Junnelius vastasi, ettei pelkäisi, jollei kuljettaisi niin kallisarvoista lastia<ref name="keisari2"/>. Maija Liisa Näsänen kuvaa kirjassaan Owla-Oula-Oulu matkaa seuraavasti: ''Kovasta myrskystä ja perämelan katkeamisesta huolimatta matka Kajaniin taittui kohtuullisessa ajassa. Keisari keskusteli Junneliuksen kanssa englannin kielellä monenlaisista yhteisistä asioista osoittaen siten tyylikkään kohteliaasti matkan sujuneen pienistä haavereista huolimatta moitteettomasti.''{{Lähde|18.<ref elokuuta 2011}}name="Owla1"/> Seuraavana päivänä keisari nousi ruhtinas Wolkonskin, henkilääkärinsä, maaherra von Bornin, kapteeni Gripenbergin ja muun seurueensa kanssa vaunuihin ajakseen Ouluun, jonne saapumisajankohdaksi sovittiin elokuun 28. päivä. Keisari jatkoi matkaansa eri pitäjiin, joissa tutustui paikallisiin päättäjiin ja ansioituneisiin kansalaisiin palkitsemalla heitä. Junnelius toimi matkan aikana toisen kerran kapteenina Oulussa, jossa keisari purjehti jälleen Merikosken alapuolisella Oulujoki suulla sekä kaupungin edustalla. Syksyllä Keisaria Oulussa kuljettanut alus ostettiin Venäjän valtiolta [[Oulun kauppaseura]]lle kalliiseen hintaan (alus tuhoutui [[Oulun palo 1882|Oulun palossa 1882]]. Kiitoksen osoituksena keisaria kuljettaneesta aluksesta maalattin taulu, joka sijoitettiin raatimies Isak Carlströmin ja kauppias Erik Spolanderin puotien väliin Ouluun. Taulu tuhoutui [[Oulun palo 1822|Oulun palossa 1822]]. Ainoa säilynyt taulu on kivipainotaulu Keisarin matkasta sluupilla Kajaanissa.<ref name="Keisari1"/><ref name="Owla1"/><ref name="OKS191-193"/><ref name="keisari2"/><ref name="SWacklin1"/>.
 
==Perhe-elämä==