Ero sivun ”Salome (ooppera)” versioiden välillä

Salome aiheena pohjautuu Raamattuun. Itse kehystarina ja Johannes Kastajan teloittaminen kerrotaan Matteuksen (14:3 – 14:11) ja Markuksen (6:17 – 6:28) evankeliumeissa. Myös Luukas (3:19 – 3:20) koskettelee aihetta. Evankeliumeissa ei ole kerrottu Salomen nimeä mutta juutalaisen historioitsijan Josephus Flaviuksen kirjassa ''Juutalaisten muinaisajat'' (''Iudaike Arkhaiologia'') mainitaan Herodiaalla olevan tytär nimeltään Salomé.

Salome pohjautuu Oscar Wilden vvuonna [[1893]] Sarah Bernhardtille tekemäänsätekemää ranskankieliseen näytelmään. Näytelmän ensi-ilta oli Pariisissa [[11. helmikuuta]] [[1896]]. Wilde on onnistunut rakentamaan hienot henkilökuvat.{{kenen mukaan}} Herodias on kylmästi laskelmoiva ja läpeensä vallanhimoinen ihminen, Salome kuvataan hemmotelluksi ja lapsellisen itsepäiseksi tyttäreksi, Herodes elää omassa mielikuvitusmaailmassaan ja pelkää korkeampia voimia, Jokanaan on jumalallinen hahmo, joka on henkisesti maallisten hallitsijoiden yläpuolella. Wilden mestarillinen tapa näyttää kaikkien neljän päähenkilön keskinäiset jännitteet tekevät näytelmästä hyvin intensiivisen. Salomessa kuvataan kaiken korruptoivaa valtaa, keinotekoisia ihmissuhteita, hengellisyyttä ja uskonnon vaikutusta sekä erilaisia tukahdutettuja seksuaalisia haluja. Näytelmässä on muutama henkilö enemmän kuin oopperassa, mutta teoksen sisältö ja sanoma ei ole poistoista kärsinyt.{{kenen mukaan}} Kuulla on merkittävä osa näytelmässä. Kuu symboloi neitsyttä ja hulluutta.

Teoksessa oli massiivinen orkesteri (106 soittajaa). Strauss orkestroi tämän avantgardistisen teoksen värikkäästi, eksoottisesti sekä hyödynsi siinä johtoaihetekniikkaa.{{kenen mukaan}} Strauss onnistui musikaalisesti hienosti{{kenen mukaan}} kuvaamaan kuningas Herodeksen on kahden äärimmmäisen vastavoimen välissä; seksuaalisen himon ja henkisyyden. Jokanaanin musiikki on 'espressivo' ja se on koko ajan omassa profeetiamotiivissaan ja hallitsee äänenä näyttämöä. Jokanaanin messiaanisen roolin tulisi laulaa Wagnerilainen heldenbaritoni. Salomen rooli on eräs koko oopperakirjallisuuden vaikeimpia.{{kenen mukaan}} Nimiroolissa on vaativa tessitura sekä suuren äänialan vaatimus. Salomen tulisi olla todellinen dramaattinen sopraano. Lisäksi oopperaan on kirjoitettu kaksi välisoittoa ja tanssinumeroksi viime hetkellä lisätty kuuluisa ”seitsemän hunnun tanssi”.

Wienissä ei haluttu esittää tätä kohuttua teosta ja ensi-iltapaikka vaihdettiin. Wienissä Salome nähtiin vasta v. [[1918]]. [[Metropolitan Opera House]] peruutti lisäesitykset heti ensi-illan jälkeen 22. tammikuuta [[1907]].

*Herodes Antipas, ''Juudean tetrarkki '' - [[tenori]]

== Ensi-ilta -miehitys==

Kapellimestari [[Ernst von Schuch]]

*Salome – [[Marie Wittich]]

*Herodes – [[Karl Burian]]

*Herodias – [[Irene von Chavanne]]

*Jokanaan – [[Karl Perron]]

Aika* Tapahtuma-aika: Nn. 30 Jkr
* Paikka: Galilea, Herodesin palatsi,

Ilman täyttää messiaaninen matala, syvä ja vangitseva ääni. Tyrmästään Jo­ka­naa­n ennustaa tulevaa Messiasta pro­fe­tiassaan '''Nach mir wird Einer kommen''' (Minun jälkeeni tuleva). Juhlista pitkästynyt ja Herodeksen himokkaaseen katseeseen kyllästynyt Salome tulee terassille.

Salome pitää kuuta suurena hopeatarjottimena. Jokanaanin hallitseva ääni kuuluu jälleen ja Salome haluaa nähdä vangin. Salome tietää äitinsä vihaavan Jokanaania mutta kun Salome saa kuulla Jokanaanin olevan nuori mies, hän käyttää kaiken viehätystaitonsa Nar­ra­bothiin '''Du wirst das für mich tun, Narraboth''' (Etkö tekisi tätä minulle, Narraboth) saadakseen tahtonsa läpi. Narra­bothin käskystä profeet­ta tuodaan ulos ensimmäisen välisoiton aikana.

Jokanaan tuomitsee Herodeksen ja eri­tyisesti Herodiaan. '''Wo ist er, dessen Sündenbecher jetzt voll ist''' (Missä on hän, jonka syn­neillä ei ole määrää). Salome on ihas­tu­nut ja peloissaan. Jokanaan kysyy '''Wer ist dies Weib, das mich ansieth?''' (Kuka on tämä nainen, joka minua katsoo?) ja saa Salomen raivoihinsa kutsumalla tätä syntisen äidin tyttäreksi. Jokanaan kehottaa Salomea menemään erämaahan etsimään Ihmisen Poikaa.

Salomen kiinnostus mystiseen hahmoon on sekoistus kauhua ja seksuaalista himoa. '''Jokanaan, ich bin verliebt in deinen Leib''' (Jo­kanaan, kehosi herättää kiinnos­tukseni) ja '''In dein Haar bin ich ver­liebt''' (ra­kastan hiuksiasi) sekä '''Deinen Mund be­gehre ich''' (Himoitsen suutasi). Jokanaan torjuu Salomen ja Salomen pettymys ja raivo kasvaa. Salomeen rakastunut Narraboth tappaa itsensä Salomen ja Jokanaanin väliin. Salome näkee hurmiossan vain Jokanaanin.

Jokanaan kauhistuu Salomen itsekeskeisyyttä ja kehottaa Salomea etsimään pelastusta Galilealaiselta '''Es lebt nur Einer, der dich retten kann''' (Vain yksi mies pystyy sinut pelastamaan). Jokanaan vetäytyy takaisin tyrmäänsä kiroten Salomen toisen orkestivälisoitonorkesterivälisoiton aikana.

Tanssin päätyttyä Salome tahtoo hopeatarjottimella '''den Kopf des Jokanaan''' (Jokanaanin pään). Herodes kauhistuu ja epätoivoissaan ja tarjoaa tilalle jalokiviä, harvinaiset riikinkukot, Ylimmän Papin viitan tai jopa pyhistä pyhimmän Temppelin viitan. Lopulta Herodes antaa periksi ja Herodias ottaa kuoleman sormuksen sor­mestaanja antaa sen pyövelille. Salome kuuntelee tyrmän luona ja toivoo kuuluvansa Jokanaanin valittavan. Tyrmässä on hiljaisuus, kohta pyövelin iso musta käsi ilmestyy tyrmästä kädessään Jokanaanin pää hopeatarjottimella.

Herodes katselee Salomen voitonjuhlia ja sisälle menessään käskee palvelijoitten sammuttaa valot – kuun ja tähdet. Musta pilvi peittää kuun. Salome vielä ihmettelee: ''Onko se veren vai onko se rakkauden maku?'' Kuu tulee esiin ja valaisee Salomen hurmioitunen kehon. Herodes käskee sotilaiden tappaa Salomen '''Man töte dieses Weib!''' (tap­pakaa tuo nainen).