Ero sivun ”Väinö Strömberg” versioiden välillä

==Suomen sisällissota==

Strömberg saapui takaisin Suomeen 17. marraskuuta 1917 sukellusvene UC 57:llä Hamnskäriin Loviisan edustalle. Hänet määrättiin Viipuriin suojeluskuntajoukkojen kouluttajaksi. Viipurin ohella hän koulutti joukkoja myös Viipurin ympäristössä, muun muassa Koivistolla, Antreassa ja Kirvussa. Hän johti tammikuun 20 päivän vastaisena yönä vuonna 1918 suojeluskunta osastoa, joka käsitti 47 miestä. Osaston tehtävänä oli avustaa Pietisen tehtaaseen saarrettuja suojeluskuntalaisia. Hän osallistui myös osaa Venäjänsaaren retkeen. Sisällissodan alkumetreillä hän toimi räjäytyskomennuskunnan päällikkönä ja tässä tehtävässä hän räjäytti 26. tammikuuta 1918 Kämärällä radan Kämärän ja Säiniön asemien väliltä, jonka jälkeen hän osallistui taisteluihin kyseisellä alueella. Tämän tapahtuman jälkeen hänet määrättiin 31. tammikuuta 1918 alkaen koulutusupseeriksi Karjalan 3. pataljoonan konekiväärikomppaniaan. Hän toimi 21. helmikuuta – 6. maaliskuuta 1918 Raudun rintamalohkon päällikkönä. Hänet määrättiin 14. maaliskuuta 1918 alkaen pataljoonan komentajaksi [[Karjalan 2. rykmentin 5. pataljoona]]n, josta hänet siirrettiin niin ikään komentajaksi 7. huhtikuuta 1918 alkaen [[Karjalan 3. rykmentin 7. pataljoona]]an. Hän hoiti myös [[Karjalan 3. rykmentti|Karjalan 3. rykmentin]] komentajan tehtäviä 14. – 21. huhtikuuta 1918 välisen ajan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Kavantsaaressa, Hannilassa, Ahvolassa, Seitsolassa, Oravalassa, Joutsenossa, Ravattilassa ja Simolassa sekä rykmentin etenemiseen Haminaan.<ref name="SJE1939"/><ref name="SJE1975"/>

 

==Sisällissodan jälkeinen aika==