Ero sivun ”Sonaattimuoto” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
kai nyt kamarimusiikinkin voi mainita |
+2 |
||
Rivi 1:
{{korjattava/Kieli}}
'''Sonaattimuoto''' on musiikkitermi, jolla tarkoitetaan 1700- ja 1800-luvuilla sävellettyissä [[sonaatti|sonaatteissa]], [[konsertto|konsertoissa]], [[sinfonia|sinfonioissa]] ja muissa instrumentaaliteoksissa useimmiten ensimmäisessä osassa käytettyä muotoa. Se kehiteltiin 1800-luvun aikana yhdistämään [[klassismin musiikki|klassisen]] kauden kappaleita, joilla oli samankaltainen muoto. 1700-luvulla termiä ei siis vielä käytetty, eikä kaikkia kappaleita voi mahduttaa sonaattimuotoon. Esimerkiksi [[Wolfgang Amadeus Mozart|Mozartin]] pianokonsertoissa on sonaattimuodon kaltaisia aineksia, mutta kappale itsessään ei ole sonaattimuotoinen.
Muoto kuitenkin vakiintui varhaisen klassismin aikana, sillä sen toistuvuus ja helposti mieleenpainuvat teemat sekä yksinkertainen rakenne tekivät siitä ihanteellisen
==Rakenne==
Sonaattimuoto koostuu kolmesta jaksosta: esittelyjaksosta, jossa "esitellään" kappaleen teemat eli sävelaiheet; kehittelyjaksosta, jossa näitä teemoja kehitellään; sekä kertausjaksosta, jossa esittelyjakson aiheet kertautuvat. Esittelyjaksoa voi edeltää hidas johdanto.
'''Esittelyjaksossa''' esitellään pääteema. Se on yleensä reipas ja on kappaleen [[sävellaji|pääsävellajissa]]. Pääteemoja voi myös olla useita. Teemaa, joka hoitaa
'''Kehittelyjakson''' muoto on säveltäjälle täysin vapaa. Kehittelyjakso perustuu lähes poikkeuksetta esittelyjakson teemoille. Usein otetaan esimerkiksi lähtökohdaksi teeman pari ensimmäistä tahtia ja rakennetaan niiden pohjalta "epämelodisia" kehitelmiä. Kehittelyjaksoissa ei yleensä esitellä mitään uusia vahvoja melodioita. '''Kertausjaksossa''' esittelyjakson teemat toistuvat, mutta niitä on usein enemmän tai vähemmän muunneltu. Mahdollinen hidas johdanto kuullaan sonaattimuodossa vain kerran, ellei säveltäjä ole halunnut laittaa sitä kehittelyjaksoon (poikkeuksena esimerkiksi [[Joseph Haydn|Haydnin]] [[sinfonia]] 103, jossa johdantoon palataan kertausjaksossa). Kertausjaksossa tyypillinen muutos esittelyjaksoon verrattuna tapahtuu usein sivuteeman sävellajissa, joka on duurissa sama kuin kappaleella ja mollissa useimmiten vastaavassa duurissa. On myös olemassa teoksia, jossa sivuteema on mollissa, mutta tällainen ilmiö on harvinainen. Kappaleen voi päättää coda eli lopuke tai muunlaiset toistot. Erityisesti [[Ludwig van Beethoven|Beethovenin]] sonaattimuotoisissa kappaleissa on paljon lopukkeita.
==Sonaattimuodon käyttö==
Sonaattimuoto esiintyy yleisimmillään klassisen ja romanttisen kauden [[sonaatti|sonaateissa]], [[sinfonia|sinfonioissa]] sekä kamarimusiikin teoksissa. Tuon ajan sinfonioita on luonnehdittu orkesterille sävelletyiksi sonaateiksi. Usein juuri teoksen ensimmäinen osa on sonaattimuotoinen, mutta myös mikä tahansa muu osa voi olla myös sonaattimuodossa. Vaatimuksena on, että ollakseen sonaatti kappaleessa on oltava ainakin yksi sonaattimuotoinen osa, paria pikku poikeusta lukuun ottamatta. Sonaattimuoto ei esiinny klassisen kauden konsertoissa, mutta romantiikan ajan konsertoissa se on yleisempi. Klassisen kauden ja varhaisromantiikan kamarimusiikissa sonaattimuoto on hyvin yleinen. Usein jousikvartettojen ja muiden kamarimusiikin teosten ensimmäinen osa noudattaa sonaattimuotoa. 1800-luvun lopusta eteenpäin sonaattimuoto on käynyt harvinaiseksi, sillä noina vuosina muoto sai yhä pienemmän merkityksen. Moderneissa sonaateissa ei esiinny sonaattimuotoa.
| |||