Ero sivun ”Italian merivoimat” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 23:
}}
'''Italian merivoimat''' ({{k-it|Marina Militare}}) on Italian asevoimien meripuolustuksesta vastaava puolustushaara. Se perustettiin 1946 maan muuttuessa kuningaskunnasta tasavallaksi [[Regia Marina]]n eli kuninkaallisen laivaston pohjalta.<ref name=chillemi>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.edizionichillemi.com/node/46 | Nimeke =Regia Marina Italiana 1860–1946| Selite=kirjaesittely | Julkaisija =Edizioni Chillemi | Viitattu =5.7.2011 | Kieli ={{en}}}}</ref> [[Pariisin rauhansopimus (1947)|Rauhansopimus]], joka allekirjoitettiin [[10. helmikuuta]] [[1947]] [[Pariisi]]ssa,<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.istrianet.org/istria/history/1800-present/ww2/1947_treaty-italy.htm | Nimeke =Treaty of Peace with Italy | Julkaisu =Istrianet.org | Viitattu =7.7.2011 | Kieli ={{en}}}}</ref> oli Italian laivastolle tuhoisa. Alue- ja kalustomenetysten lisäksi sille asetettiin runsaasti rajoituksia.<ref name="Conway_IV_195">Conway's 1947–1995 s. 195</ref> Vuonna 2008 laivastossa palveli 35 200 henkeä, 180 alusta, 19 kelluvaa telakkaa sekä 123 lentokonetta.
== Historia ==
{{Pääartikkeli|[[Regia Marina]]}}
Regia Marina eli Italian kuninkaallinen laivasto perustettiin 17. maaliskuuta 1861 Italian niemimaan valtioiden yhdistyttyä ja muodostettua Italian kuningaskunnan. Regia Marina luopui nimestään kuningaskunnan lakattua olemasta kansanäänestyksen tuloksen julistamisen jälkeen 2. kesäkuuta 1946.
Maan laivaston tuhouduttua toisessa maailmansodassa aloitettiin sen uudelleen rakentaminen. Rauhansopimus rajoitti maan laivaston kokonaistonniston 67500 tonniin ja henkilöstön 25000 mieheen. Lisäksi sillä ei saanut olla lentotukialuksia, taistelulaivoja, sukellusveneitä eikä maihinnousualuksia.
Kansainvälisen tilanteen muuttuminen ja kylmän sodan alkaminen lopetti alusten siirron Yhdysvaltoihin ja Yhdistyneelle kuningaskunnalle, mutta Kreikka, Ranska ja Neuvostoliitto vaativat niille luovutettavaksi määrätyt alukset. Välimeren muodostuessa tärkeäksi toiminta-alueeksi Neuvostoliittoa tukevien ja sitä vastustavien maiden laivastoille Italian tärkeä strateginen sijainti korostui.
Italian liityttyä 4. huhtikuuta 1949 Natoon rauhansopimuksen rajoitukset purettiin vuoden 1951 loppuun mennessä lukuunottamatta lentotukialusten rajoitusta, joka purettiin vasta 1989. Natomaana se valvoi Adrianmerta sekä Otrantonsalmea sekä suojasi Tyrrhenianmeren liikennettä. Tehtävän suorittamiseksi laivasto piti uudelleen varustaa Nato yhteensopivaksi.
==Lähteet==
| |||