Ero sivun ”Magnus Ekblad” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p korjattu väärä aakkostusnimi
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 5:
 
Ekblad saapui Suomeen muun jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918 luutnantiksi ylennettynä. Hänet sijoitettiin 5. Jääkärirykmentin [[14. jääkäripataljoona]]n 2. komppaniassa komppanianpäällikkönä, ottaen osaa komppaniansa mukana taisteluihin Karjalankannaksella. Suomen sisällissodan jälkeen hän palveli Suomen Armeijassa 5. Jääkärirykmentissä, jonka nimi muutettiin myöhemmin Kuopion Jalkaväkirykmentiksi N:o 4. Hän toimi rykmentissä 5. komppanian päällikkönä. Magnus Ekblad ero Armeijasta 29. marraskuuta 1918 ja siirtyi Vaasan ruotsalaisen Suojeluskunnan päälliköksi. Jouluaattona 1919 hän astui uudelleen armeijan palvelukseen ja hänet sijoitettiin ensin Porin rykmentin 5. komppaniaan nuoremmaksi upseeriksi ja myöhemmin komppanian päälliköksi. Ekblad murhattiin Turussa 9. helmikuuta 1921. Hänet on haudattu Vaasaan.<ref name="SJE1939"/><ref name="SJE1975"/>
 
Jääkärikapteeni Ekbladin ampui [[Hamburger Börs]]issä jääkäritoveri Carl Thomas Reguel Wolff, joka oli uudenvuodenaattona olleet Stadt Hamburg -nimisessä majatalossa ja liittyneet Frieda Steinbergin sekä Johanna Dombrovskin seuraan. Illan kello 19-20 jälkeen he olivat neljistään liikkuneet [[Itzehoe]]n suuntaan. Ekblad oli halunnut lainata Wolffilta linkkuveistä kynsien puhdistamiseen. Sitten Eklad oli riitautunut toisen naisen kanssa. Johanna Dombrovski todisti, että Frieda Steinberg oli huutanut, että Ekblad tappaa hänet, ja että Ekblad on repinyt hänen vaatteensa rikki. Frieda Steinbergin tuskanhuutoa ei Johanne Dombrovski ollut kuullut niin kuin Wolff väitti kuulleensa. Ekblad ja Wolff vaihtoivat kumppaneita. Wolff todisti myöhemmin, että nainen oli sanonut maahan kaaduttuaan tekevänsä, kuten tahdottiin ja ruvennut valittamaan. Frieda Steinberg löydettiin kuolleena kolmen kaulaan osuneen veitseniskun aiheuttamana. Ruumiin löytäneen paikkakuntalaisen mielestä tälle oli tehty seksuaalista väkivaltaa. Kapteeni Bade otatutti kiinni Wolffin ja myöhemmin myös Ekblad vangittiin. Esitutkinta suoritettiin tutkintatuomari, tohtori Schminken johdolla. Epäillyt olivat tutkintavankeudessa Lubeckin vankilassa ja asiaa käsitteli 81. jalkaväkiprikaatin sotaoikeus. Ekblad vapautettiin maalis-huhtikuussa, kun taas 5.3.1917 Wolff tuomittiin, mutta vapautettiin syyntakeettomana. Päätöksestä valittivat sekä Wolff itse että tutkintatuomari Smincke. Sotaylioikeus tuomitsi Wolffin kahden oikeusoppineen ja viiden sotilashenkilön toimin kahdeksaksi vuodeksi kuritushuoneeseen. Wolff valitti asianajansa tohtori Burmeisterin avulla Saksan korkeimpaan sotilastuomioistuimeen, jossa 28.4.1917 pidettiin sotaylioikeuden tuomio muuttumattomana. Wolff pakeni vankilasta ja tuli tammikuussa 1918 Ruotsiin. Wolff yritti ajaa asiaansa asianajajan kanssa Ruotsissa, mutta kun kun ilmeni, ettei muutosta voi saada, tuli hän helmikuussa 1921 Turkuun tavaten [[Hamburger Börs]]issä Ekbladin, jolle hän tarjosi tyhjää paperia allekirjoitettavaksi murhatunnustusta varten. Ekblad kieltäytyi ja Wolff ampui hänet. Wolff oli lääketieteen lisensiaatti, jonka uralle maine oli keskeistä. Wolff tappoi itsensä 24.3.1924. <ref>Lackman:281-288, Suomen vai Saksan puolesta</ref>
 
==Lähteet==