Ero sivun ”Ähtäri” versioiden välillä

 

Autonomian aika toi mukanaan paljon muutoksia. Jo Ruotsinvallan aikana oli aloitettu maan kartoitus ja uudelleen jako, isojako, jolla oli kruunun näkökulmasta lähinnä kaksi tavoitetta: haluttiin yhtenäistää viljelyksiä ja kasvattaa verokertymää uudistiloja perustamalla. Ähtärissä tilojen pirstoutuminen ei ollut missään vaiheessa ollut ongelma sarkajaonkaan aikana. Talonpoikaistilat olivat melko yhtenäisiä. Isollajaolla oli siis merkitystä lähinnä uudistiloille. Vajaakäyttöiset metsämaat peruutettiin valtiolle, ja niille muodostettiin joko uusia itsellisiä tiloja, tai ne jätettiin kruununmaiksi. Jakamattomia kruununmaita jäi Ähtäriin 178 km²; näille perustettiin sittemmin kruununtorppia. Ähtärissä isojako toteutettiin 1800-luvun molemmin puolin 1776–1822. Joitain kokouksia pidettiin vielä 1830-luvulla.

 

Virkavaltaisuuden ajan jälkeinen perustuslaillinen vaihe toi suuria hallinnollisia muutoksia. Vuoden 1865 paikallishallinnon uudistus erotti kunnat seurakunnista. Valtaosa seurakunnan yhteiskunnallisista tehtävistä siirrettiin maallisen paikallishallintoyksikön, kunnan, vastuulle. Aikaa järjestäytymiseen annettiin kaksi vuotta. Naapuripitäjissä uudistus tapahtui ripeästi, mutta Ruovedellä tuli kiire. Kustannusten pelossa kuntia ei olisi haluttu perustaa. Aivan viime hetkiin saakka odotettiin valtiovallanperäytyvän, mutta kun lisäaikaa ei saatu, oli ähtäriläistenkin pakko kokoontua vuoden 1867 tapaninpäivänä kirkonmenojen jälkeen kuntakokoukseen. Kunnan perustamisesta päätettiin ilman isompia juhlallisuuksia. Merkille pantavaa kunnan järjestäytymisessä oli se, että Ähtärissä sekä kuntakokousta että kunnallislautakuntaa johtivat talonpojat (Obadias Tempakka ja Heikki Ruha).