Ero sivun ”Itävaltalainen taloustiede” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Thi (keskustelu | muokkaukset) p →Viitteet: {{viitteet|sarakkeet}} |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 49:
|doi=10.2307/1061278
}}</ref> Milton Friedmanin mukaan [[monetaristinen]] taloustiede selittäessään USA:n suhdannevaihtelujen historian osuu hyvin yksiin tapahtuneiden tosiasioiden kanssa toisin kuin itävaltalainen.<ref name="Friedman1969">{{cite book |last=Friedman |first=Milton |title=The Optimal Quantity of Money and Other Essays |publisher=Aldine |location=Chicago |pages=261–284 |chapter=The Monetary Studies of the National Bureau, 44th Annual Report}}</ref><ref name="Friedman93">{{cite journal |last=Friedman |first=Milton |title=The 'Plucking Model' of Business Fluctuations Revisited |journal=Economic Inquiry |pages=171–177 |ref=harv}}</ref>
{{käännös}}
==Itävaltalaisen koulukunnan suhdannevaihtelu teoria==
Itävaltalainen suhdannevaihtelu teoria (The Austrian business cycle theory ("ABCT")) yrittää selittää suhdannevaihteluita heterodoksisen itävaltalaisen koulukunnan ideajoukon avulla. Teorian mukaan suhdannevaihtelut (tai kuten jotkut itävaltalaiset pitävät parempana "luottosuhdaneita") pankkiluoton liiallisen kasvun vääjäämättömänä seurauksena, keskuspankin tehottomien ja vaurioittavien politiikkojen pahentamana, mikä aiheuttaa korkoasteet pysymään liian matalina liian kauan, johtaen liialliseen luotonluontiin, spekulatiivisiin talouskupliin ja vähentyneisiin säästämisiin.
Puolestapuhujat uskovat, että pitkittynyt matalien korkoasteiden ja liiallisen luotonluonnin ajanjakso johtaa epävakaaseen epätasapainoon säästämisen ja investoimisen välillä. Teorian mukaan suhdannevaihtelu alkaa seuraavalla tavalla: Matalilla korkoasteilla on taipumus stimuloida lainan ottamista pankkijärjestelmästä. Tämä luoton laajentuminen aiheuttaa rahan tarjonnan laajentumisen, rahan luonnin prosessin vähimmäisvarantojärjestelmässä avulla. Esitetään, että tämä johtaa kestämättömään luottoperäiseen boomiin, jonka aikana keinotekoisesti stimuloitu lainan ottaminen pyrkii väheneviin investointimahdollisuuksiin. Vaikkain kiistelty, puolestapuhujat ovat sitä mieltä, että luottoperäinen boomi johtaa laajalle levinneisiin huonoihin investointeihin. Teoriassa oikaisu tai "luottorusentuminen" - yleisemmin kutsuttu "taantumaksi" tai "romahdukseksi" - tapahtuu, kun eksponentiaalinen luoton luontia ei voida pitää yllä. Silloin rahan tarjonta yhtäkkiä ja terävästi kutistuu markkinoiden lopulta "puhdistuessa", aiheuttaen resurssien uudelleen allokoitumisen takaisin tehokkaampiin käyttökohteisiin.
Nämä vallitsevat vaurioittavat ja häiritsevät vaikutukset annettuna, joita itävältalaiset ajattelijat uskovat aiheuttaneen, uskovat olevan epävakaata ja kestämätöntä kasvua luotteperäisessä rahassa, monet puolestapuhujat (kuten Murray Rothbard) puhuu joko pankkijärjestelmän raskaan sääntelyn tai useammin vapaan pankkitoiminnan puolesta. Itävaltalaisen suhdannevaihtelu teorian pääpuolestapuhujat historiallisesti olivat Ludwig von Mises ja Friedrich Hayek. Hayek voitti Nobelin talouspalkinnon vuonna 1974 (jakaen sen Gunnar Myrdalin kanssa) osaksi työstään tämän teorian parissa.
== Itävaltalaisen taloustieteen edustajia ==
| |||