Väänänen työskenteli näyttelijänä vuodesta [[1930]] alkaen [[Rovaniemi|Rovaniemellä]], [[Pori]]ssa, [[Turku|Turussa]] ja [[Tampere]]ella. [[Helsingin kaupunginteatteri|Helsingin Kansanteatterin]] riveissä hän näytteli vuosina [[1940]]–[[1949]]. Emma Väänänen kiinnitettiin [[Radioteatteri]]in vuonna 1949, jossa hän työskenteli vuoteen [[1961]]. Väänänen ei vierastanut uusia medioita; hän työskenteli uransa viimeisessä vaiheessa (1961 – 1961–[[1969]]) [[Televisioteatteri]]ssa. Kesällä [[1955]] Väänänen nähtiin [[Pyynikin Kesäteatteri]]ssa klassikkonäytelmässä ''[[Putkinotko]]''. Kaksitoista vuotta myöhemmin hän näytteli samassa näytelmässä [[Mikkelin Naisvuoren kesäteatteri]]ssa.
Emma Väänäsen filmiura alkoi vuonna [[1941]] pienellä sivuosalla elokuvassa ''[[Suomisen perhe]]''. Elokuvatöistään hän sai kaikkiaan neljä [[Jussi-palkinto| Jussi-palkintoa]]a, jokaisen naispääosasta. Ensimmäinen, vuonna [[1947]] palkittu suoritus oli nimiosa elokuvassa ''[[Loviisa – Niskavuoren nuori emäntä]]''. [[1952]] hän sai Jussin tulkinnastaan miehenkipeänä vanhanapiikana [[Valentin Vaala]]n ohjaustyössä ''[[Gabriel, tule takaisin (elokuva)|Gabriel, tule takaisin]]''. Viisi vuotta myöhemmin palkittiin Väänäsen vahva tulkinta kanavanvartijan vaimona elokuvassa ''[[Elokuu (vuoden 1956 elokuva)|Elokuu]]''. Vuonna 1958 hänelle myönnettiin Jussi-palkinto Loviisan roolista värielokuvassa ''[[Niskavuoren naiset (vuoden 1958 elokuva)|Niskavuoren naiset]]''. Vaalan teos on Väänäsen ainoa värielokuva. Väänänen sai tunnustusta myös ennen Jussi-palkinnon perustamista. Hänet palkittiin [[Joel Rinne| Joel Rinteen]] kanssa vuosien [[1943]]–[[1945]] parhaina näyttelijöinä pääosista [[Ilmari Unho]]n elokuvassa ''[[Kirkastettu sydän]]''. Väänänen näytteli niin ikään muutamissa lyhyissä fiktioissa.
Emma Väänänen näytteli myös teattereiden ulkopuolella. Hän esiintyi esimerkiksi eräiden sukulaistensa kanssa Väänästen sukuseuran juhlatilaisuudessa, joka järjestettiin [[Hämäläisten Talo]]n juhlasalissa [[2. huhtikuuta]][[1945]]. Tasan kaksi vuosikymmentä myöhemmin, 2. huhtikuuta [[1965]], Väänänen nousi monien muiden näyttelijälegendojen kanssa lavalle Helsingin [[Pohjoisesplanadi]]lla sijainneen [[Kino-Palatsi]]n viimeisessä näytännössä, joka oli ''[[Jääkärin morsian]]''.
== Filmografia ==
Rivi 38:
*[[Hedelmätön puu]] (1947)
*[[Kilroy sen teki]] (1948)
*[[Ihmiset suviyössä (vuoden 1948 elokuva)|Ihmiset suviyössä]] (1948)
