Wikipedia

Ero sivun ”Wagramin taistelu” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
p kh + w + luokitusta
Rivi 12:
| taistelija2 = [[Tiedosto:Flag of the Habsburg Monarchy.svg|20px|border]] [[Itävallan keisarikunta]]
| komentaja1 = [[Napoleon I]]<br />[[Andre Massena]]<br />[[Kaarle XIV Juhana|Jean-Baptiste Jules Bernadotte]]<br />[[Louis-Nicolas Davout]]
| komentaja2 = [[F (arkkiherttua)|Arkkiherttua CharlesKaarle]]<br />[[Heinrich vomvon Bellegarde]]
| vahvuus1 = *190 000
| vahvuus2 = *140 000
Rivi 21:
}}
 
'''Wagramin taistelu''' on Itävallassa [[1809]] käyty taistelu, joka päätyi ranskalaisten voittoon. Vain muutama viikkko aikaisemmin [[Itävallan keisarikunta|Itävalta]] ja [[Ranskan ensimmäinen keisarikunta|Ranska]] ottivat yhteen [[Aspern-Esslingin taistelu]]ssa, jonka Napolean[[Napoleon I|Napoleon]] joukkoineen hävisi. Hän oli kuitenkin ottanut opikseen ja janosi kostoa itävaltalaisille.
 
==Taistelu==
Aspern-Esslingin taistelun jälkeen Napoleon rakensi tarvikevaraston Lobaun[[Lobau]]n saareen. Heinäkuun alussa Napoleon luuli olevansa valmis kohtaamaan itävaltalaiset. Hän keräsi 190&nbsp;000 miehen armeijan ja ylittivätylitti rajajoen. Kun ranskalaiset siirtyivätolivat siirtyneet Marchfeldin niitylle itävaltalaiset olivat, sen toisella laidalla, olleet itävaltalaiset menivät 140&nbsp;000 itävaltalaissotilastasotilaan muodostelmaan.
 
Itävaltalaiset hyökkäsivät ensin ranskalaisten oikeaa sivustaa vastaan, jostamistä [[Louis-Nicolas Davout]] oli yllättynyt ja semikä häiritsi ranskalaisten suunnitelmia. Hetken taistelun jälkeen itävaltalaisia oli kuitenkin työnnetty taakse päin.
Hyökkäyksen keskustassa itävaltalaiset olivat ottaneet hallintaansa Aderklaan kylän, jota Bernadotten johtamat saksit eivät saaneet hallintaansa yrityksistä huolimatta. Lopuksi heiltä loppuivat ammukset ja he vetääntyivät. Saatuaan ammuksensa Bernadotten joukot aloittivat vastahyökkäyksen, johon saatiin mukaan myös tykistö. Tuntien taistelun jälkeen sakseja tuli auttamaan monta ranskalaispataljoonaa.▼
 
▲Hyökkäyksen keskustassa itävaltalaiset olivat ottaneet hallintaansa Aderklaan[[Aderklaa]]n kylän, jota [[Kaarle XIV Juhana|Bernadotten]] johtamat saksit eivät saaneetonnistuneet hallintaansasaamaan yrityksistä huolimattahaltuunsa. Lopuksi heiltäHeiltä loppuivat myös ammukset, ja he joutuivat vetääntyivät. SaatuaanBernadotte ammuksensaaloitti Bernadottentykistön joukot aloittivattukeman vastahyökkäyksen, johon saatiin mukaan myössaatuaan tykistöammuksia. Tuntien taistelun jälkeen sakseja tuli auttamaan monta ranskalaispataljoonaa.
 
Vasemman laidan taistelut olivat ranskalaisille helppoja, koska heillä oli siellä niin suuri mies ylivoima, että itävaltalaiset eivät voineet muuta kuin perääntyä. Lopulta Charles katseli armeijansa tuhoutuvan Ruusbachissa ja tajusi, ettei voisi voittaa tätä taistelua. Niinpä hän antoi armeijalle luvan perääntyä pois.
 
==Rauha==
Muutama kuukausi Wagramin taistelun jälkeen Itävalta anoi rauhaa. Lokakuussa [[1809]] Ranska ja Itävalta kirjoittivat rauhansopimuksen. Sen ehtoina olivat, että Itävallan oli maksettava valtavat sotakorvaukset Napoleonin RanskallleRanskalle ja luovuttaa laivareitti nykyiseen [[Kroatia]]an ja teitä Ranskaan. Lisäksi Itävallan oli luovutettava [[Varsovan herttuakunta|Varsovan herttuakunnalle]] [[Lublin]] ja [[Krakova]] jasekä niitä ympyröiviä maa-alueita. Alueilla asui noin 3,5 miljoonaa ihmistä.
 
==Lähteet==
Rivi 43 ⟶ 46:
[[Luokka:1809]]
[[Luokka:Napoleonin sotien taistelut]]
[[Luokka:RanskanItävallan taistelut]]
 
{{Link FA|ro}}
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Wagramin_taistelu”