Ero sivun ”Friedrich von Schelling” versioiden välillä

Filosofisesti Schelling yleensä lasketaan postkantilaiseen [[saksalainen idealismi|saksalaiseen idealismiin]] mm. [[Johann Gottlieb Fichte|Fichten]], [[Karl Leonhard Reinhold|Reinholdin]] ja [[Georg Wilhelm Friedrich Hegel|Hegelin]] kanssa. Schelling tunsi henkilökohtaisesti ja vaihtoi ajatuksia monien aikalaistensa filosofien kanssa. Näistä mainittakoon Fichte, Hegel, [[Johann Wolfgang von Goethe|Goethe]] ja [[Friedrich Hölderlin|Hölderlin]]. On selvää, että fichteläinen metafyysinen idealismi on vaikuttanut Schellingin filosofiaan keskeisesti, ja Schelling tekikin nimeä nuorena julkaisemassaan teoksessa ''Über die Möglichkeit einer Form der Philosophie überhaupt'' (1794), jossa hän käsittelee lähinnä idealistista metafysiikkaa, ja joka sai itse Fichteltä tunnustusta. Kuitenkin Schellingin filosofia sisältää piirteitä, joita ei löydy Fichteltä, kuten luonnonfilosofia, panteismi ja myöhemmin taiteeentaiteen nostaminen erääksi filosofian keskeiseksi aiheeksi. Schelling koki, että filosofian oli tarkasteltava ihmisen ja maailman (luonnon) välistä vuorovaikutusta, ts. tietoisuutta tai maailman kokemista, sekä subjektista käsin fichteläisellä metodologialla, että sen aikaisen tieteen metodologialla objektiivisesta maailmasta käsin. Koska idealistit kehittäessään kantilaista filosofiaa kyseenalaistavat Kantin "olion sinänsä" (''[[an sich|die Dinge an sich]]'') ja käsittelevät tietoisuutta tuotteliaana toimintana (''produktive Tätigkeit'', jonkinlainen Hölderlin-tyyppinen "Seynia" muistuttava ilmiö), on tämän vaikutus nähtävissä monissa myöhemmissä eurooppalaisissa filosofisissa suuntauksissa.