Ero sivun ”Taaro” versioiden välillä

Taro on kotoisin [[Kaakkois-AasiastaAasia]]sta,<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.sci.utu.fi/projects/maantiede/kurssit/MAAN6055_Luonnonvarat/viljelykasvit_05.htm | Nimeke = Viljelykasvit | Tekijä = Kalliola, R. | Ajankohta = 2005 | Julkaisija = TY maantieteen laitos}}</ref> mutta sitä kasvatetaan nykyisin myös

[[Afrikka|Afrikassa]], Oseaniassa[[Oseania]]ssa ja [[Karibian saaret|Karibian saarilla]]. Vuonna 1998 maailmassa kasvatettiin 6,6 miljoonaa tonnia taroa, josta 4,4 miljoonaa tonnia Afrikassa, 1,8 Aasiassa ja 280&nbsp;000 tonnia Oseaniassa. [[Tonga]]n ja [[Samoa]]n saarilla taron osuus ihmisten energiansaannista on kuitenkin suurin, yli 15 prosenttia. Afrikan suurimpia taronsyöntimaita ovat [[Ghana]] ja [[Gabon]].<ref>{{Verkkoviite| Osoite = http://www.fao.org/docrep/005/ac450e/ac450e03.htm#b1-1.1%20Food%20Security%20Importance | Nimeke = Importance of Taro | Julkaisija = FAO | Selite = Raportissa Taro Cultivation in Asia and the Pacific | Tekijä = Onwueme | Ajankohta = 1999}}</ref>

Afrikassa ja Oseaniassa taroa käytetään [[hiilihydraatti|hiilihydraatin]] lähteenä, ja syödään riisin[[riisi]]n tai perunan[[peruna]]n tapaan. Japanissa[[Japani]]ssa sitä käytetään vihanneksena, ja kasvatetaan enemmänkin versojen ja lehtien kuin mukuloidensa takia. Myös maavarret käytetään, ja koska ilmasto on viileämpi kuin muilla taronviljelyalueilla, Japanissa taron mukulat voidaan varastoida pellolla. Taro on tunnettu Japanissa ainakin kahdentuhannen vuoden ajan, mutta sen viljely on vähentynyt sadan vuoden aikana huimasti. 1900-luvun alussa keskivertojapanilainen söi lähes 25 kiloa taroa vuodessa, nykyisin viitisen kiloa.<ref name ="FAO 6">{{Verkkoviite| Osoite=http://www.fao.org/docrep/005/ac450e/ac450e08.htm#b18-6.18%20Taro%20Cultivation%20in%20Japan | Nimeke = Pecularities of taro production: Taro cultivation in Japan | Julkaisija = FAO | Selite = Raportissa Taro Cultivation in Asia and the Pacific | Tekijä = Onwueme, I. | Ajankohta = 1999}}</ref>

Samoalla taro oli paikallisten ruokavalion perusta (yhdessä banaanin[[banaani]]n ja leipäpuun[[leipäpuu]]n hedelmien kanssa) vuoteen 1993 asti. Vuonna 1994 kasvitauti tuhosi tarosadon lähes kokonaan. <ref name ="FAO 6"/>

Taron juurimukuloissa on noin kaksi kolmasosaa vettä ja kolmannes hiilihydraattia, lähinnä tärkkelystä. Seitsemän prosenttia kuiva-aineesta on proteiinia[[proteiini]]a: tämä tekee tarosta proteiinipitoisempaa kuin esimerkiksi [[jamssi]] tai [[kassava]]. Lehdissä proteiinin osuus on vielä suurempi. Lehdissä on myös kalsiumia, fosforia, rautaa, C-vitamiinia ja muita vitamiineja.<ref>{{Verkkoviite| Osoite=http://www.fao.org/docrep/005/ac450e/ac450e07.htm#b1-5.1%20Composition%20of%20the%20Taro%20Corm%20and%20Leaf | Nimeke = Compositiona nd utilisation | Julkaisija = FAO| Selite = Raportissa Taro Cultivation in Asia and the Pacific | Tekijä = Onwueme, I. | Ajankohta = 1999}}</ref>