Ero sivun ”Chris Osgood” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p r2.7.1) (Botti lisäsi: sl:Chris Osgood |
yhden vuosilukuvirheen korjaus |
||
Rivi 36:
Detroit Red Wings varasi Osgoodin NHL:ään numerolla 54 [[NHL:n varaustilaisuus 1991|vuoden 1991 varaustilaisuuden]] kolmannella kierroksella. Hän pelasi vuosina 1989–1992 juniorisarja [[WHL (juniorisarja)|WHL:ssä]], seuroinaan [[Medicine Hat Tigers]], [[Brandon Wheat Kings]] ja [[Seattle Thunderbirds]], ennen siirtymistä [[AHL|AHL:n]] [[Adirondack Red Wings]]iin, joka oli tuolloin Detroit Red Wingsin [[farmijoukkue|farmiseura]].
Osgood vietti koko kauden 1992–1993 Adirondackissa. Seuraavalla kaudella, [[NHL-kausi 1993–1994|1993–1994]], hän teki läpimurtonsa NHL:ssä ja nousi kauden aikana useita maalivahteja (Osgoodin lisäksi [[Tim Cheveldae]], [[Bob Essensa]], [[Vincent Riendeau]] ja [[Peter Ing]]) peluuttaneen Detroit Red Wingsin ykkösmaalivahdiksi. Työsulun lyhentämällä kaudella [[NHL-kausi 1994–1995|1994–1995]] Osgood jäi Red Wingsin kakkosmaalivahdiksi seuran hankittua [[Mike Vernon]]in [[Calgary Flames]]ista. Detroit selvitti tiensä [[Stanley Cup]]in loppuotteluihin, joissa se kuitenkin hävisi [[New Jersey Devils]]ille suoraan neljässä ottelussa. Osgood pelasi pudotuspeleissä 1995 vain kahdessa ottelussa. Seuraavalla kaudella hän sai enemmän peliaikaa, ollen sekä runkosarjassa että pudotuspeleissä joukkueensa enemmän otteluita pelannut maalivahti. Detroit eteni vuonna
Kaudella [[NHL-kausi 1996–1997|1996–1997]] Osgood ja Vernon saivat nimensä Stanley Cup -pokaaliin Detroitin voitettua [[Philadelphia Flyers]]in loppuotteluissa suoraan voitoin 4–0. Osgood pelasi enemmän otteluita runkosarjassa, mutta Vernon pelasi lopulta Detroitin kaikissa 20:ssä pudotuspeliottelussa. Osgood sai pudotuspeleissä 1997 peliaikaa yhteensä 47 minuuttia kahdessa ottelussa. Vuoden 1997 Stanley Cup -voiton jälkeen Vernon siirtyi [[San Jose Sharks]]iin ja Osgood vakiinnutti paikkansa Detroit Red Wingsin ykkösmaalivahtina. Detroit eteni seuraavalla kaudella jälleen Stanley Cupin loppuotteluihin ja voitti [[Washington Capitals]]in suoraan neljässä ottelussa kesällä 1998. Hän jatkoi Detroitissa vielä seuraavat kolme kautta. Seuran muina maalivahteina toimivat tuohon aikaan muun muassa [[Ken Wregget]] ja [[Manny Legacé]].
| |||