Ero sivun ”Bo Joninpoika Grip” versioiden välillä

[[Tiedosto:Blason Bo Jonsson Grip, Sénéchal hériditère de Suède (selon Gelre).svg|thumb|Grip suvun vaakuna]]

Bo Joninpoika oli keskiaikainen ruotsalainen mahtimies ja uransa huipulla [[Ruotsi]]n valtakunnan [[drotsi]]. Hän oli syntyisin melko merkittävästä ruotsalaisesta aatelissuvusta, jonka vaakunakuvio oli aarnikotka ja jota siksi ainakin myöhemmin kutsuttiin vanhemmaksi Grip-suvuksi. Hän oli tiettävästi nuoresta pitäen tarmokas keräämään varallisuutta, toisin kuin useat säätyveljensä. Hän ei hankkiutunut ritariksi asti, vaan tyytyi säädyssään "asemiehen" (väpnare) arvoluokkaan. Häntä väitetään kaikkien aikojen rikkaimmaksi ruotsalaiseksi [[aateli]]smieheksi, ja joka tapauksessa hän oli kaikkien aikojen ehdottomasti merkittävin ruotsalainen ei-kuninkaallinen maanomistaja. Uransa huipulle päästyään hän oli onnistunut saamaan läänityksikseen kolmanneksen Ruotsista ja koko [[Suomi|Suomen]], joissa hän valta-asemaansa käyttäen keräsi vieläkin mittavamman yksityisomaisuuden. Tiettyinä ajanjaksoina hän toimi varallisuutensa turvin Ruotsin kruunun yksityispankkiirina ja lainoittajana. Hän oli viimeisten folkungakuninkaiden aikalainen. Hän kuoli kuningas [[Albrekt Mecklenburgilainen|Albrekt Mecklenburgilaisen]] kaudella, jonka heikon aseman vuoksi hän oli onnistunut hankkimaan sellaisen varallisuus- ja mahtiaseman, että oli kuningastakin mahtavampi.

 

Viimeisestä avioliitostaan hänellä oli poika [[Knut Bosson Grip]], joka oli isänsä kuollessa alaikäinen. Mittavan perinnön, jota itse asiassa valtapoliittisen tilanteen johdosta oli käytännössä mahdotonta jättää perinnöksi yksityisomaisuuden tavoin, hoitajiksi drotsi Bo oli testamentissaan asettanut holhoojat, mutta kuningas Albrekt pyrki saamaan siitä merkittäviä osia itselleen ja kruunulle. Jos kuningas olisi onnistunut kaappaamaan kyseisen varallisuuden, se olisi ratkaisevasti muuttanut senaikaista tasapainoa kuningasvallan ja rälssiaateliston välillä, ja siksi perinnön haltuunottoasiassa Albrektia vastaan ryhmittyivät monet muutkin aateliset kuin perinnölle asetetut holhoojat. Holhoojat eivät pystyneet yksin vastustamaan kuninkaan pyrkimyksiä, jolloin he ryhtyivät käyttämään hyväksi Albrektin kiusana jo pitkään ollutta valmista vastustajaa, Norjan hallitsijaa, eli lopulta kuningatar [[Margareeta I|Margareeta]]a, joka kuitenkin pystyikin valloittamaan Ruotsin valtakunnan Albrektilta eikä sitten sallinutkaan perinnön tärkeimpien osien luiskahtamista kruunulta, vaikka Bo Joninpojan liittolaisryhmä olikin ollut hänen tukijoinaan. Siksi asian yhteydessä puhutaan varastetusta perinnöstä <ref name="Itämeren_merirosvot40"> Ruusuvuori 2004, s. 40–61 </ref>.