Ero sivun ”Kaarle IX” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p r2.7.1) (Botti lisäsi: uk:Карл IX Ваза |
p asettelua |
||
Rivi 27:
Suomen aatelisto ja johtava porvaristo oli yleisesti [[Klaus Fleming]]in ja Sigismundin puolella: unionin [[Puola-Liettua]]n kanssa esimerkiksi uskottiin tuovan turvaa Venäjää vastaan ja auttavan kauppaa. Kovin kaukana ei ehkä ollut sekään mahdollisuus, että Suomi olisi eronnut Ruotsista ja liittynyt yksin tähän puolalais-balttilaiseen valtiomuodostelmaan. Sigismundille tämä ei kuitenkaan kelvannut, vaan hän halusi Ruotsin kruunun. Monet talonpojat sen sijaan vastustivat Klaus Flemingiä. Eräänä syynä olivat tämän Kaarle-herttuan varalta ylläpitämät [[linnaleiri]]t, jotka ottivat varsin siekailematta ylläpitonsa talonpojilta. Kaarle-herttua käytti talonpoikia hyväkseen ja antoi vastauksessaan pohjalaistalonpoikien valituskirjelmään sytykkeen vuosien [[1596]]–[[1597]] talonpoikaiskapinalle, [[nuijasota|nuijasodalle]]. Klaus Fleming kukisti tämän kapinan verisesti, mutta kuoli samana vuonna.
Kaarle suoritti maihinnousun Suomeen syyskuussa 1597 kukistaakseen Sigismundia yhä kannattavan aateliston. Turun linna antautui muutamien viikkojen taisteluiden jälkeen, ja sen johto korvattiin Kaarlen kannattajilla. Kaarle joutui kuitenkin palaamaan pian Ruotsiin, jota uhkasi Puolan maihinnousu. Harvalukuiset Kaarlen puolustajat joutuivat Suomessa pian tappiolle, ja Turun linna oli jälleen Sigismundin kannattajien käsissä. Seuraavana vuonna Sigismund yritti vaikuttaa Upsalan<!-- vanha kirjoitusasu yhdellä peellä --> valtiopäiviin lähettiläänsä välityksellä, ja saikin jonkin verran vastakaikua ajatuksilleen. Kaarle kuitenkin sai läpi mieleisensä päätökset. Kuultuaan että Puola suunnitteli sotaretkeä Ruotsiin, vannoi Suomen poliittinen johto yhä uskollisuuttaan Sigismundille ja torjui Upsalan valtiopäivien päätökset [[1598]].
Suomessa alettiin koota joukkoja luvattua Puolan hyökkäyksen tukemista varten, joka kuitenkin oli sotien koettelemassa maasta vaikeaa. Heinäkuussa [[1598]] nousi [[Arvid Henrikinpoika Horn|Arvid]] ja Yrjänä Hornin, [[Akseli Kurki|Akseli Kurjen]] ja Antti Boijen komentama vajaan 3 000 miehen joukko maahan Uplannissa. Kun suomalaiset kuulivat Puolan armeijan myöhästyneen, he kuitenkin vetäytyivät ilman taisteluita. Puolalaisten 5 000 miehen armeija nousi maihin Etelä-Ruotsiin, jossa ratkaiseva taistelu käytiin syyskuussa 1598 Itä-Götänmaalla. Kaarlen armeija voitti lopulta taistelun. Akseli Kurjen armeija oli samaan aikaan noussut maihin Tukholmassa, mutta saatuaan kuulla Sigismundin hävinneen, se vetäytyi.
Rivi 40:
{{Sitaatti|Me Carlei se yhdeksäs sillä nimellä, Jumalan armosta Rodzin, Göthin, Wendin, Somalaisten, Karialaisten, Lappalaisten Pohian maalla, Kainulaisten ja Wirolaisten etc. Kuningas".|{{Kirjaviite | Tekijä = Grotenfelt, Kustavi | Nimeke = Suomenkielisiä historiallisia asiakirjoja Ruotsinvallan ajalta | Vuosi = 1912 | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura}}}}
==Aiheesta muualla==
{{Commonscat-rivi|Charles IX of Sweden}}
==Lähteet==
{{lähteetön}}
{{Viitteet}}
| |||