Ero sivun ”Armas Äikiä” versioiden välillä

'''Armas Äikiä''' ([[14. maaliskuuta]] [[1904]] [[Pyhäjärvi Vpl]] – [[20. marraskuuta]] [[1965]] [[Helsinki]])<ref name="KB">{{Kansallisbiografia|id=8666|nimi=Äikiä, Armas|tekijä=Kalevi Kalemaa|ajankohta=30.7.2007}}</ref> oli suomalainen runoilija, kirjailija, toimittaja ja poliitikko. Äikiä kuului [[Suomen kommunistinen puolue|Suomen kommunistisen puolueen]] (SKP) johtoon 1930-luvun lopusta alkaen. Hän kirjoitti romaaneja salanimellä '''Viljo Veijo'''. Sekä Äikiän poliittisiapoliittisten mielipiteitämielipiteiden että kulttuuri- ja taidekäsityksiätaidekäsitysten on luonnehdittu edustaneen dogmaattista neuvosto-marxismia.<ref name="KB" />

Rajan takana Äikiä työskenteli aluksi [[Suomen kommunistinen nuorisoliitto|Suomen kommunistisen nuorisoliiton]] (SKNL) palveluksessa.<ref name="kallis502">''Kallis toveri Stalin (Toim. Lebedeva, Rentola, Saarela) (Edita 2002)'', s. 512.</ref> Äikiä opiskeli nimellä ''Pavel/Paul Hirn'' [[Lenin-koulu|Moskovan kansainvälisessä Lenin-koulussa]], jonka lakkauttamisen yhteydessä 1938 hänet siirrettiin [[Komintern]]in palvelukseen.<ref>Joni Krekola: Stalinismin lyhyt kurssi (SKS 2006), s. 338–339, 350.</ref> Äikiästä tuli [[Kommunistinen nuorisointernationaali|Kommunistisen nuorisointernationaalin]] Suomen-asioiden esittelijä. [[Otto Wille Kuusinen|Otto Wille Kuusisen]] [[Talvisota|Talvisodan]] aikana johtamassa [[Terijoen hallitus|Terijoen hallituksessa]] (1939–1940) Äikiä oli nimetty maanviljelysministeriksi. Koskaan hän ei tehnyt yhtään tähän tehtävään liittyvää virkatointa – kuten eivät muutkaan Terijoen hallituksen jäsenet.

Äikiä palasi vuonna 1947 Suomeen<ref>Joni Krekola: Stalinismin lyhyt kurssi (SKS 2006), s. 372, 404.</ref>, mutta hän ei saanut koskaan takaisin Suomen kansalaisuuttaan. Äikiä työskenteli työviisumilla toimittajana melko vaikutusvaltaisella paikalla [[Demokraattinen Lehdistöpalvelu|Demokraattisen lehtipalvelun]] (DLP) johdossa. Hän kirjoitti myös pakinoita SKP:n pää-äänenkannattaja [[Työkansan Sanomat|Työkansan Sanomiin]] nimimerkillä ''Liukas Luikku''<ref name="KB" />. Töitä rajoitti huomattavasti Äikiän Venäjällä kehittynyt alkoholismi, joka katkaisi hänen työskentelynsä joskus jopa viikkokausiksi.

Vuonna 1952 Äikiä ajautui konfliktiin [[Suomen Kansan Demokraattinen Liitto|SKDL]]:n [[Vapaa Sana (sanomalehti)|Vapaan Sana]]n päätoimittaja [[Raoul Palmgren]]in kanssa. Palmgren piti DLP:n toimittamaa materiaalia julkaisukelvottomana ja sen johtajan ''Viljo Veijon'' nimellä julkaisemia romaaneja taiteelliselta arvoltaan vähäisinä. Äikiä voitti kiistan, sillä Palmgren jätti marraskuun lopussa eroanomuksensa SKP:lle, ja SKDL:n liittotoimikunta vapautti hänet päätoimittajan tehtävistä 15. joulukuuta 1952.<ref>Kalevi Haikara: Isänmaan vasen laita (Otava 1975), s.102–111.</ref> Tilalle nimitettiin [[Jarno Pennanen]].

Äikiä oli jonkinlainen taustavaikuttaja SKP:ssa, mutta häntä ei Neuvostoliiton kansalaisena valittu virallisesti puolueen elinten jäseneksi. Veli-Pekka Leppänen on kutsunut Äikiää SKP:n "politbyroon ulkojäseneksi".<ref>Veli-Pekka Leppänen: Kivääri vai äänestyslippu (Edita 1999), s. 42.</ref>

Kommunisti-lehden päätoimittaja [[Inkeri Lehtinen]] kirjoitti artikkelissaan hautajaisista, että "koko kansanvaltainen Suomi oli saattamassa suurta johtajaansa".<ref>artikkeli KOMMUNISTI -lehdessä 6.12.1965</ref> Äikiän uurna laskettiin [[Malmin hautausmaa]]lle [[Suomen kommunistinen puolue|SKP:n]] johtohenkilöiden yhteishautaan. Uurnan laskivat [[Aimo Aaltonen]] ja [[Ville Pessi]] [[Urho Kekkonen|presidentti Kekkosen]] tehtävään määräämän poliisivartion tiukassa valvonnassa; presidentin käskystä muiden saattajien läsnäoloa ei sallittu.<ref> Aimo Aaltosen jälkeenjääneet paperit, Kansan Arkisto</ref>