Ero sivun ”Psykopatologia” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
dfhtykuyloilmn,iuligdt |
p Käyttäjän 84.250.18.7 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän WikitanvirBot tekemään versioon. |
||
Rivi 1:
[[Kuva:Psi2.png|thumb|180px|[[Psii]], psykologisten tieteiden yhteinen symboli.]]
'''Psykopatologia''' on oppi mielenterveyshäiriöiden eli [[psyyke|psyykkisten]] häiriöiden ilmenemismuodoista. Psykopatologia käsittää siten tällaisten häiriöiden tieteellisen tutkimuksen. Psykopatologisen tutkimuksen lähestymistapoja ovat biologinen, psykoanalyyttinen, behavioraalinen ja kognitiivinen [[paradigma]].<ref>[http://www.itseoivallus.fi/Aineisto/Psykologia/Kliininen%20psykologia%20II_lukup%E4iv%E4kirja.pdf Jyväskylän avoin yliopisto – Kliininen psykologia II]</ref>
''Biologisen'' paradigman mukaan psyykkiset häiriöt ovat seurausta epänormaaleista [[fysiologia|somaattisista]], [[biologia|biologisista]] tai ruumiillisista prosesseista. Lähestymistavan mukaista teoreettista viitekehystä kutsutaan usein ''sairausmalliksi''. Poikkeavaa käyttäymistä kutsutaan [[patologia]]ksi, joka luokitellaan eli [[diagnoosi|diagnosoidaan]] [[oire]]iden avulla. [[Terapia|Terapioiksi]] kutsutuilla menetelmillä pyritään muuttamaan potilaan käyttäytymistä, ja mikäli poikkeava käyttäytyminen katoaa, voidaan puhua paranemisesta. Biologista paradigmaa on sovellettu menestyksellisesti muun muassa [[skitsofrenia]]n periytyvyyden ja [[masennus|masennuksen]] aivokemiallisen epätasapainon tutkimuksessa sekä [[käyttäytymisgenetiikka|käyttäytymisgenetiikassa]].
''Psykoanalyyttinen'' eli psykodynaaminen paradigma pohjautuu suurelta osin [[Sigmund Freud]]in esittämille ajatuksille. Tässä lähestymistavassa huomio keskitetään [[alitajunta|alitajuisiin]] prosesseihin, joiden oletetaan usein kytkeytyvän varhaisen lapsuuden konflikteihin. Psyykkisten konfliktien ja niiden tukahduttamisen oletetaan saattavan liikkeelle alitajuisia psykodynaamisia prosesseja, joista mielenterveyshäiriöiden syitä pyritään etsimään. Tähän paradigmaan kuuluu myös uudempi ego-analysoinnin menetelmä, jossa painotetaan tietoisen [[ego|minän]] toimintaa. Paradigman mukaisissa terapioissa painottuvat tukahdutettujen asioiden tiedostaminen ja niihin liittyvien pelkojen käsittely. Keskeinen terapiamuoto on [[psykoanalyysi]].
''Behavioraalisessa'' paradigmassa poikkeavan käyttäytymisen oletetaan kehittyneen [[klassinen ehdollistuminen|ehdollistumisen]] tai mallintamisen kautta. Tutkimuksen painopisteeseen kuuluvat tällöin käyttäytymiseen ja sen oppimiseen vaikuttavat sosiaaliset tilanteet. Poikkeavan käyttäytymisen analyysissä pyritään tunnistamaan käyttäytymistä vahvistavia ja ylläpitävät seikkoja, kuten käyttäytymisestä saatavaa mielihyvää ja mielipahaa, palkkioita ja rangaistuksia. Terapiassa pyritään muuttamaan haitallisiksi katsottuja käyttäytymismalleja esimerkiksi käänteisellä ehdollistamisella, jossa aiemmin vahvistunut käyttäytymismalli ehdollistetaan vastenmieliseksi.
''Kognitiivisen'' paradigman lähtökohtana on kokemuksien mentaalinen strukturointi. Ajatusten oletetaan toimivan voimakkaina vaikuttimina tunnetilojen syntymiseseen. Poikkeavan käyttäytymisen pääasiallisina vaikuttimina nähdään toimimattomat ajatusprosessit ja irrationaaliset tulkinnat. Kognitiivinen paradigma on usein hyvin lähellä behavioraalista paradigmaa, jolloin voidaan puhua ''kognitiivis-behavioraalisesta'' lähestymistavasta.
Psykopatologiaan läheisesti liittyviä tutkimusaloja ovat [[psykiatria]], joka tutkii ja hoitaa mielenterveyden häiriöitä lääketieteen keinoin, sekä [[kliininen psykologia]], joka on mielenterveyden tutkimiseen ja hoitoon erikoistunut [[psykologia]]n sovellusalue. Erityisesti [[psykiatri]]t tarvitsevat työssään tuloksia kuvailevasta psykopatologiasta, jonka tehtävänä on selittää ja kuvata [[mielisairaus|mielisairauksien]] tyypilliset oireet ja [[oireyhtymä]]t.
== Lähteet ==
| |||