Avaa päävalikko

Muutokset

Ei muutosta koossa ,  8 vuotta sitten
p
kh
Monissa maissa sodankäyntiä rajoittavia määräyksiä sisällytettiin maiden omiin sotilaallisiin lakeihin. Kehitys sodankäynnissä johti jo 1700-luvulla siihen, että näiden lakien valvomista varten perustettiin sotilastuomioistuimia, jotka asettivat syytteeseen määräyksiä rikkoneet.<ref name="Bauer251–259">{{Kirjaviite | Tekijä = Eddy Bauer| Nimeke = Toinen maailmansota 6| Vuosi = 1973| Kappale = | Sivu = 251–259| Selite = | Julkaisupaikka = Porvoo| Julkaisija = WSOY| Tunniste = ISBN 951-005846-7| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }}</ref>
 
Ensimmäinen sodankäyntiä määrittelevä kansainvälinen sopimus oli vuoden 1864 Geneven yleissopimus. Se käsitteli lähinnä sairaiden ja haavoittuneiden sotilaiden hoitamista ja suojelemista. Vuonna 1907 Geneven yleissopimus ulotettiin koskemaan myös merisodankäyntiä ja vuonna 1929 ilmasodankäyntiä. Vuosina 1899–1907 solmittiin [[Haagin sopimukset]], joissa asetetettiinasetettiin rajotteitarajoitteita aluksi vain maasodankäynnille. Niissä todetaan muun muassa:<ref name="Bauer251–259"/>
 
Sodankävijöitä on nimenomaan kielletty:
[[Jatkosota|Jatkosodan]] [[19. syyskuuta]] [[1944]] päättäneen [[Moskovan välirauha]]nsopimuksen 13. artikla kuului seuraavasti: ''"Suomi sitoutuu yhteistoimintaan Liittoutuneiden Valtojen kanssa sotarikoksista syytettävien henkilöiden pidättämiseksi ja tuomitsemiseksi."'' Suomalaiset tulkitsivat tämän tarkoittavan ''sotarikollisia'', perinteisiin sotarikoksiin syyllistyneitä, jotka olivat rikkoneet ennen sotaa vallalla olleita sotalakeja ja -tapoja koskeneita kansainvälisiä sopimuksia ja määräyksiä.
 
Oman sotaväen sotarikollisten oikeuteen saattaminen suuressa mittakaavassa oli poikkeuksellista sodan jälkeisessä Euroopassa. Voittajavaltioiden painostamana hävinnyt Suomi joutui kuitenkin käymään läpi laajan sotarikosoikeudenkäyntien sarjan, jonka kulkuun neuvostolittolaisetneuvostoliittolaiset vielä yksittäisissä tapauksissa puuttuivat. Lisäksi suomalaiset oikeusasteet käsittelivät korkea-arvoisia syytettyjä jonkin verran muita helläkätisemmin. Tästä huolimatta sotarikosoikeudenkäynnit täyttivät oikeusvaltion edellytykset.<ref name="kuja11">{{Kirjaviite | Tekijä=Kujala, Antti | Nimeke=Vankisurmat: Neuvostosotavankien laittomat ampumiset jatkosodassa | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=WSOY | Vuosi=2008 |Sivu= 11-13| Tunniste=ISBN 978-951-0-33761-5}}</ref>
 
Sodan voittajaosapuolet katsoivat Suomen poliittisen johdon olleen vastuussa maan hankkiutumisesta [[jatkosota]]an ja sen vuoksi heidän olevan myös henkilökohtaisesti syyllisiä sotaan. Tästä painostuksen edessä Suomessa syntyneet ''sotasyyllisyysoikeudenkäynnit'' olivat luonteeltaan poliittisia, ja erosivat siten oleellisesti sotarikosoikeudenkäynneistä.<ref name="kuja11"/>
14 767

muokkausta