|
'''{{Lähteetön}}
[[Kuva:Shawn Michaels WM24 shot.jpg|thumb|Shawn Michaels]]
'''Michael Shawn Hickenbottom''' (s. [[22. heinäkuuta]] [[1965]]) on entinen [[Yhdysvallat|yhdysvaltalainen]] [[showpaini|showpainija]], joka tunnettiin paremmin kehänimellä '''Shawn Michaels'''. Michaels työskenteli [[World Wrestling Entertainment]] -promootiossa aktiivisena painijana vuodesta 1988 vuoteen 2010, poislukien ei-painijan roolit 1998-2002. Nykyään hän työskentelee WWE:ssä sen lähettiläänä.
Michaels on nelinkertainen mestari WWE:ssä, voitettuaan [[WWE Championship|WWE:n mestaruuden]] kolmesti 1990-luvulla ja [[WWE World Heavyweight Championship|maailmanmestaruuden]] vuonna 2002. Lisäksi hän voitti vuosien 1995 ja 1996 [[Royal Rumble]]-ottelut ja oli yhtiön ensimmäinen Grand Slam-mestari. Michaels on voittanut urallaan myös Slammy-palkintoja yhteensä ennätykselliset 11 kertaa. Hän on oikeassa elämässään uskovainen, aviomies sekä kahden lapsen isä. Hänet liitettiin WWE:n Hall of Fameen vuonna 2011.
==Lapsuus- ja nuoruusvuodet==
Michael Shawn Hickenbottom syntyi 22. päivä heinäkuuta Chandler, Arizonassa. Nuorin perheen neljästä lapsesta, hän kasvoi sotilasperheessä ja asui osan varhaisista vuosistaan Englannissa, mutta kasvoi San Antonio, Texasissa. Lapsena, Hickenbottom ei pitänyt Michael-nimestään, joten hänen perheensä ja ystävänsä kutsuivat häntä Shawniksi. Siitä lähtien hänet on tunnettu Shawn-nimellä. Hickenbottom muutti nuorena usein, koska hänen isänsä oli töissä armeijassa.
Hän tiesi haluavansa tulevan showpainijaksi kaksitoistavuotiaana. Hickenbottom oli jo ennestään urheilija; hänen uransa alkoi kuusivuotiaana kun hän alkoi pelata amerikkalaista jalkapalloa. Hän oli lahjakas tukimies Randolphin lukiossa ja hän nousi joukkueensa kapteeniksi. Valmistuttuaan, Hickenbottom liittyi lounaisen Texasin yliopistoon San Marcos, Texasissa, mutta nopeasti havaitsi että yliopistoelämä ei sovellu hänelle. Sitten hän alkoi panostaa showpainijan uraansa.
==Showpainiura==
===Aikainen ura (1984-1988)===
Hickenbottom aloitti harjoittelun meksikolaisen painijan, Jose Lotharion, alaisuudessa. Harjoittelunsa aikana, Hickenbottom adoptoi kehänimensä, Shawn Michaelsin, itselleen. Lotharion valmennuksen jälkeen, hän debytoi Shawn Michaelsina Mid-South Wrestling- ja Texas All-Star Wrestling (TASW)- promootioissa lokakuussa 1984 19-vuotiaana. TASW-aikoinaan, Michaels korvasi American Breed-joukkueen Nick Kiniskin ja otteli yhdessä Paul Diamondin kanssa. Michaelsille ja Diamondille lahjoitettiin Chavo Guerrero Sr.:n toimesta TASW:n joukkuemestaruudet. Joukkueen nimi muuttui myöhemmin America Forceksi. Michaels paini myös Central State Wrestlingissä. Siellä, hän ja hänen joukkueparinsa [[Marty Jannetty]] voittivat The Batten Twins-joukkueen Central States Tag Team-vöistä, mutta hävisivät ne myöhemmin takaisin Batteneille. Michaels teki lisäksi muutamia esiintymisiä Dallasissa, Texas-perusteiseen World Class Championship Wrestlingissä läpi vuoden 1985.
Michaels teki kansallisentason ensiesiintymisensä kaksikymmentävuotiaana American Wrestling Associatonissa (AWA), muodostaen jälleen Marty Jannettyn kanssa joukkueen. Heidät tunnettiin "The Midnight Rockers"-nimellä ja he pitivät AWA:n joukkuemestaruuksia, voitettuaan Doug Somersin ja Buddy Rosen. Vuonna 1987, The Rockers allekirjoitti sopimuksen kilpailevan yhtiön, silloisen [[World Wrestling Federation]]in (WWF, nyk. WWE) kanssa. Heille annettiin potkut WWF:stä kaksi viikkoa myöhemmin, johtuen baarikahakasta (väärinymmärrys, Michaelsin kirjan mukaan). He palasivat AWA-yhtiöön, mutta kirjoittivat jälleen sopimuksen WWF:n kanssa vuotta myöhemmin.
=== World Wrestling Federation ===
====The Rockers (1988-1991)====
The Rockers debytoi uudestaan WWF:ssä house show’ssa 7. heinäkuuta 1988. Johtuen WWF:n puheenjohtajan, [[Vince McMahon]]in halusta pitää painijoillaan WWF:n patentoimat kehänimet, Michaelsin ja Jannettyn joukkue nimettiin uudelleen, yksinkertaiseksi "The Rockers"-nimeksi. Joukkue osoittautui suosituksi sekä lasten että naisten keskuudessa. Joukkue oli monesti aloittajana tv- sekä PPV-lähetyksissä seuraavana kahtena vuonna.
Lokakuussa 1990, The Rockersin piti alun perin voittaa [[World Tag Team Championship|joukkuemaailmanmestaruusvyöt]] The Hart Foundation-joukkueelta ([[Bret Hart]] ja Jim Neidhart), koska Neidhart oli lähdössä yhtiöstä. Ottelu oli jo nauhoitettu, missä Rockersit olisivat voittaneet vyöt, mutta pian sen jälkeen Neidhart tulikin yhteisymmärrykseen WWF:n kanssa ja hänet palkattiin uudelleen. Vyöt palautettiin Hart Foundationille, eikä Rockersin mestaruusvoitosta koskaan mainittukaan televisiolähetyksissä. Kun uutinen levisi asiasta, WWF selitti tämän kesken ottelun tapahtuneella nurkkaripustuksen hajoamisella, siksi ottelu tuomittiin mitättömäksi. Nurkkaripustus oli todellakin hajonnut, mutta ei kovinkaan merkittävästi tai vaarallisesti ottelun kulun kannalta. Rockersit jatkoivat tiiminä, kunnes heidän tiensä erosivat 2. joulukuuta 1991 kesken Brutus "The Barber" Beefcaken Barber Shop-talk show’n. Michaels potkaisi Jannettyä ensin Superkickillä ja heitti hänet vielä lavasteiden ikkunan läpi. Jannetty lähti WWF:stä ja Michaelsista tuli heel "The Boy Toy".
====The Heartbreak Kid (1992-1995)====
[[Kuva:Shawn Michaels in 1994.jpg|thumb|Shawn Michaels vuonna 1994.]]
"Mr. Perfect" Curt Hennigin ehdotuksesta, Michaels alkoi käyttää lempinimeä "The Heartbreak Kid". Uuden nimen myötä tuli myös uusi puoli hänen hahmoonsa, itserakas ja nokkava pahis. Hänen managerikseen tuli peiliä kantava Sensational Sherri, joka storylinen mukaan oli ihastunut Michaelsiin. Sherri jopa lauloi ensimmäisen version Michaelsin uudesta tunnusmusiikista "Sexy Boy". Tuona aikana Michaels yleensä paini house show’n ensimmäisellä puoliskolla ja hänen lähtönsä lausuttiin sanoin: ''"Shawn Michaels has left the building"''
Michaels epäonnistui yrityksessään voittaa ensimmäinen [[WWE Intercontinental Championship|Intercontinental-mestaruutensa]] Bret Hartilta heinäkuussa 1992 ja lisäksi hävisi Hartille myös WWF:n ensimmäisessä Ladder-ottelussa house show’ssa. Hän kuitenkin voitti kyseisen mestaruuden British Bulldogilta lokakuussa 1992 Saturday Night's Main Eventissä, joka esitettiin televisiossa seuraavassa kuunssa. Pian sen jälkeen, hän paini PPV:n pääottelussa ensimmäisen kerran urallaan Survivor Seriesissä 1992, mutta hävisi [[WWE Championship|WWF:n mestarille]] Bret Hartille. Michaels ja Hart siirrettiin pääotteluun, koska [[Ultimate Warrior]] estyi ottelemasta "Macho Man" Randy Savagen kanssa [[Ric Flair]]in ja Razor Ramonin muodostamaa joukkuetta vastaan. Michaels ja Sherri erosivat pian näihin aikoihin ja HBK aloitti kiistan entisen joukkuekaverinsa Marty Jannettyn kanssa. Michaels hävisi Intercontinental-mestaruutensa Jannettylle [[Raw|Monday Night Raw'ssa]] toukokuussa 1993. Hän voitti mestaruuden takaisin itselleen seuraavassa kuussa uuden henkivartijansa (ja oikean elämän ystävänsä) [[Kevin Nash|Dieselin]] avustuksella.
Syyskuussa 1993 Michaels lähti WWF:stä sen jälkeen kun ilmoitettiin ettei hän ollut puolustanut mestaruuttaan tarvittavia kertoja tiettynä aikana; oikeassa elämässä, hänet oli hyllytetty positiivisesta steroidikokeesta -syyte, jonka Michaels kieltää tähän päivään asti. Kieltäydyttyään [[World Championship Wrestling]]in (WCW) sopimustarjouksesta, Michaels palasi WWF:ään ja teki muutamia esiintymisiä United States Wrestling Associaton (USWA)-promootiossa WWF/USWA-yhteistyön aikoihin. Hän palasi WWF-televisioon marraskuussa Survivor Series-PPV:ssä, korvaten [[Jerry "The King" Lawler]]in (joka oli joutunut oikeuteen) ottelussa, jossa hän ja Lawlerin "ritarit" ottelivat Hartin veljeksiä, eli Bretiä, Brucea, Keithiä ja [[Owen Hart|Owenia]] vastaan.
Hän aloitti nopeasti kiistan Razor Ramonin kanssa. Ramonista oli tullut uusi Intercontinental-mestari Michaelsin poissaolon aikana ja koska Michaelsia ei koskaan voitettu mestaruusottelussa, HBK piti itseään oikeana mestarina ja jopa kantoi mukanaan vanhaa mestaruusvyötään. Tämä feudi kulminoitui Ladder-otteluun kaksikon välillä WrestleMania X:ssä. Michaels hävisi ottelun, jossa sekä hänen että Ramonin vyöt roikkuivat katosta. Tämä ottelu äänestettiin Pro Wrestling Illustratedissä vuoden parhaaksi otteluksi. Ottelu sai myös täydet viisi tähteä Wrestling Observer Newsletterin toimittajalta Dave Meltzeriltä, johon on ainoastaan neljä WWE:n ottelua luokiteltu. Michaels kärsi lukuisista loukkaantumisista ja aloitti Heartbreak Hotel-talk show’nsa, jota pääasiassa näytettiin WWF Superstarsissa.
28. elokuuta 1994, [[Shawn Michaels & Kevin Nash|Michaels ja Diesel]] nappasivat joukkuemaailmanmestaruudet The Headshrinkers (Samu ja Fatu)-joukkueelta. Seuraavana päivänä SummerSlamissa, Diesel hävisi Intercontinental-mestaruuden Razor Ramonille kun Michaels vahingossa potkaisi Dieseliä [[Superkick|Superkickillä]]. Tästä alkoi Michaelsin ja Dieselin teiden eroaminen juonikuviolla, joka huipentui marraskuiseen Survivor Seriesiin. Michaels voitti vuoden 1995 Royal Rumblen ja kohtasi [[WrestleMania XI|WrestleMania XI:ssä]] uuden mestarin Dieselin (joka oli voittanut WWF:n mestaruuden Bob Backlundilta). Michaels hankki Sycho Sidin henkivartijakseen, mutta hävisi WrestleManiassa Dieselille ja Sid hyökkäsi hänen kimppuunsa seuraavana iltana. Tämän jälkeen Michaels piti taukoa, koska Vince McMahon halusi Michaelsista tulevan facepainija, yleisön suosikki ja wrestlingin ns. "hyvis".
====Kliqin vaikutus (1995-1997)====
Michaels palasi kehään yleisön suosikkina toukokuussa 1995. Hän voitti Jeff Jarrettin heinäkuisessa [[In Your House]] PPV:ssä, voittaen uransa kolmannen kerran Intercontinental-mestaruuden. Tämä johti mestaruuspuolustukseen Razor Ramonia vastaan SummerSlamissa, Ladder-ottelussa jonka Michaels voitti. Samoihin aikoihin Michaelsista tuli johtaja takahuoneryhmittymässä, joka tunnettiin nimellä The Kliq. Osa väittää tällä ryhmällä olleen merkittävä vaikutus WWF:n omistajan Vince McMahonin päätöksiin siitä, ketkä painijat saivat eniten ruutuaikaa ja ryhmästä tuli yksi dominoivimmista voimista WWF:n kulissien takana 90-luvun puolivälissä. Michaels kuitenkin kiistää nämä väitteet ja sanoo, että McMahon antoi pushia ainoastaan sellaista ansaitseville painijoille. Michaelsin fanikunnalle annettiin myöhemmin lempinimi "The Kliq", viitaten oikeaan "Kliqiin". Lokakuussa 1995, muutama mies hyökkäsi oikeassa elämässä Michaelsin kimppuun baarin pihalla Syracuse, New Yorkissa. Pian tämän jälkeen In Your House: Great White North-PPV:ssä, Michaels luovutti Intercontinental-mestaruutensa kiistakumppanilleen Dean Douglasille, koska hän ei WWF:n mukaan kyennyt ottelemaan. Myöhemmin samana iltana Douglas hävisi Intercontinental-mestaruutensa Kliq-jäsenelle Razor Ramonille. Seuraavassa kuussa kesken ottelun [[Owen Hart]]ia vastaan Monday Night Raw'ssa, Owen teki Enzuigirin, joka kolahti Michaelsia takaraivoon. Ottelua jatkettiin, mutta Michaels pyörtyi, oletettavasti hän oli saanut aivotärähdyksen. Tämä oli kuitenkin suunniteltu etukäteen, koska Michaelsin piti ottaa sairauslomaa palattuaan aikaisemmin takaisin kehiin liian varhain loukkaantumisensa jälkeen.
Vihjailtuaan uransa lopettamisesta, Michaels palasi WWF:ään vuoden 1996 Royal Rumble-ottelussa, jonka hän voitti jo toisen kerran peräkkäin ja sai itselleen mestaruusottelun WrestleMania XII:n pääotteluun. Näihin aikoihin, Jose Lothariosta tuli storylinessa Michaelsin manageri. WrestleManiassa, Michaels voitti uransa ensimmäisen WWF:n mestaruuden Bret Hartilta "äkkikuolema"-jatkoajalla heidän kuudenkymmenen minuutin Iron Man-ottelussaan, joka päättyi ensin 0-0 tasapeliin. 19. toukokuuta 1996 tapahtui tapaus joka tunnetaan nimellä ''"Curtain Call: The Madison Square Garden Incident"'', jossa Michaels voitti Dieselin Steel Cage-ottelussa. Ottelun päätyttyä Razor Ramon, joka oli siirtymässä WWF:stä kilpailijayhtiö WCW:hen, tuli kehään ja halasi Michaelsia. Vaikka [[Triple H|Hunter Hearst Helmsley]] ja Nash tunnettiinkin heel-painijoina tuohon aikaan, myös he saapuivat kehään ja halasivat Kliq-tovereitaan hyvästeiksi. Tämä nähtiin harvinaisena tapauksena, joka rikkoi "kayfabea" ja storylinea. Kun WCW sai julkisuutta itselleen tehtyään sopimukset Nashin ja Hallin kanssa, Michaels piti WWF:n mestaruuttaan suurimman osan vuodesta. Michaelsin mestaruuskausi päättyi 1996 Survivor Seriesissä, missä hän hävisi mestaruuden Sycho Sidille, entiselle henkivartijalleen. Michaels voitti mestaruuden takaisin Sidiltä tammikuussa 1997 Royal Rumblessa.
Raw'n erikoisjaksossa Thursday Raw Thursday, Michaels antoi pois WWF:n mestaruutensa; hän selitti faneille saaneensa lääkäreiltä tiedon, jonka mukaan hän oli saanut vamman polveensa ja että hänen oli pakko lopettaa uransa. Hänen puhettaan pidetään ristiriitaisena, sillä Michaels ei ollut halukas häviämään Bret Hartille WrestleMania 13:ssa (suunnitelmana oli, että hän olisi kohdannut Hartin uusintamatsissa WrestleManiassa). Michaels selitti tunteensa uran lopettamisesta ja kertoi myös kuinka hänen "pitäisi etsiä hymy uudelleen", jonka hän oli "hävittänyt" uransa varrella. Tohtori James Andrewsin suorittaman polvileikkauksen jälkeen, Michaels palasi muutama kuukausi myöhemmin ja oli hetken aikaa joukkuemaailmanmestari [[Stone Cold Steve Austin]]in kanssa. Kirjassaan Michaels kertoo oikean elämän riidastaan juuri näihin aikoihin Bret Hartin kanssa, sanoen että Bret puhui suorissa televisiolähetyksissä kuinka Michaels olisi vain teeskennellyt koko polvivammansa.
[[SummerSlam (1997)|SummerSlam]]issa, Michaels oli tuomarina WWF:n mestarin [[Undertaker]]in ja Bret Hartin välisessä mestaruusottelussa. Ottelu päättyi ristiriitaisesti, kun Michaels löi Undertakeria tuolilla (vahingossa, sillä hän aikoi lyödä Bretiä, joka oli sylkäissyt hänen kasvoilleen). Tämän seurauksena Hart voitti mestaruuden, sillä Michaels laski hammasta purren selätyksen vihamiehelleen. WWF One Night Onlyssa, joka pidettiin Birminghamissa Englannissa syyskuussa, Michaels voitti Euroopan mestaruuden British Bulldogilta. Tapahtuman yleisö raivoistui Michaelsin voitosta niin paljon, että he buuasivat hänet ulos areenalta ja heittivät kehän täyteen roskia. Tällä voitolla Michaelsista tuli ensimmäinen Grand Slam-mestari. Saman vuoden SummerSlamissa alkunsa saanut Michaelsin ja Undertakerin välinen feudi huipentui lokakuiseen In Your House: Badd Blood-PPV:hen, jossa Michaels ja 'Taker ottelivat historian ensimmäisessä [[Hell in a Cell|Hell in a Cell-ottelussa]]. Ottelun aikana Michaels putosi 5 metriä korkean häkin seinustalta selostuspöydän läpi, mutta lopulta voitti ottelun kun Undertakerin (kayfabe)veli [[Kane]] debytoi ja teki veljelleen Tombstone Piledriverin. Ottelu sai viiden tähden arvostelun Dave Meltzeriltä.
Kesän aikana, Michaels yhdisti voimansa oikean elämän ystävänsä Hunter Hearst Helmsleyn (nyk. Triple H), Hunterin silloisen tyttöystävän Chynan, sekä [[Rick Rude]]n kanssa muodostaakseen [[D-Generation X]]-nimisen ryhmittymän. Hankkiutuessaan eroon perheystävällisestä imagostaan, WWF:ssä otettiin samalla ensiaskeleet kohti ns. "Attitude Era"-kautta. Michaels jatkoi vihanpitoaan Bret Hartia sekä tämän uudelleenmuodostamaa Hart Foundationia vastaan. Foundationista oli tullut täysin Kanadan etua ajava ryhmä ja Michaels raivostutti heitä ja koko Kanadaa, kuten esim. niistämällä nenänsä ja pyyhkimällä takamuksensa Kandan lippuun. Michaels kertoi myöhemmin, että lipun häpäiseminen oli kokonaan Bretin idea, ei hänen. Michaelsin feudi Hartien kanssa kulminoitui WWF:n mestaruusmatsiin [[Survivor Series (1997)|Survivor Series]]issä 1997 Bret Hartia vastaan. Michaels poistui ottelusta, joka tunnetaan nimellä "Montreal Screwjob", uutena WWF:n mestarina. Michaels piti nyt samaan aikaan sekä WWF:n mestaruutta että Euroopan mestaruutta. Hän kuitenkin hävisi Euroopan mestaruutensa D-Generation X:n toiselle jäsenelle Hunter Hearst Helmsleylle, jota alettiin näihin aikoihin kutsua myös nimellä Triple H, joka voitti Michaelsin varsinaisessa farssissa, kun Shawn vain meni makaamaan selälleen ja antoi Triple H:n selättää hänet.
====Uran päättyminen, komissaari ja lähtö (1998-2000)====
1998 Royal Rumblessa, Michaels sai selkävamman Casket-ottelussa Undertakeriä vastaan. Michaels lensi Back Body Dropilla kehän ulkopuolelle ja löi alaselkänsä arkunreunaan, jonka takia hän sai kaksi välilevyn pullistumaa ja yksi levy murskaantui kokonaan. Tästä syystä hän joutui lopettamaan uransa hävittyään ensin WWF:n mestaruutensa Stone Cold Steve Austinille WrestleMania XIV:ssä.
Michaels palasi WWF:ään 23. marraskuuta 1998, mutta ei painijana; sen sijaan hän korvasi Sgt. Slaughterin WWF:n komissaarina ja liittyi Vince McMahonin heel-ryhmään nimeltä Corporation. Läpi loppuvuoden 1998 ja alkuvuoden 1999, Michaels teki satunnaisia esiintymisiä Raw'ssa, joissa hän järjesteli otteluita käyttäen asemaansa hyväksi ja joskus jopa ratkaisi otteluiden lopputuloksia. Vuoden 1999 alussa, Michaels liittyi entiseen DX-ryhmäänsä yleisön suosikkina, mutta hävisi WWF:stä muutama kuukausi myöhemmin selkäleikkauksen vuoksi ja kun hän tuli takaisin, DX oli jo hajonnut.
Michaels jatkoi satunnaisia esiintymisiään WWF:ssä komissaarin roolissa kevään ja kesän 1999. Häntä ei kuitenkaan enää näkynyt kuin taas vasta toukokuussa 2000, kun hän tuomaroi Iron Man-ottelun silloisen WWF:n mestarin [[The Rock]]in ja Triple H:n välillä [[Judgment Day (2000)|Judgment Dayssa]]. Kuukausi myöhemmin Michaels luovutti komissaarin tehtävät [[Mick Foley]]lle ja olikin televisosta poissa lähes vuoden. Näihin aikoihin, uskoen että hänen painiuransa on ohi, Michaels halusi alkaa valmentaa nuoria kykyjä jotka halusivat tulla showpainijoiksi. Michaels näki hyötyvänsä jos koulu käyttäisi hänen nimeään ja pian Shawn Michaels Wrestling Academy avattiin, Michaelsin lakimiehen Skip McCormickin ehdotuksesta. Shawn kuitenkin lähti itse akatemiasta. Hän oli hetken aikaa myös urheilutoimittajana San Antonion paikallisuutisissa.
===Paluu WWE:hen===
====Paluu painikehään ja monia feudeja (2002-2005)====
Vuonna 2002, Michaels palasi showpainin pariin ja hänestä tuli [[nWo|New World Order]] -ryhmän uusin jäsen hyvän ystävänsä Kevin Nashin toimesta. Kun nWo lakkautettiin, Triple H lähestyi Michaelsia, joka sai houkuteltua ystävänsä liittymään Raw'hon. Myöhemmin, kaksikko saapui kehään DX-musiikin sekä -asujen kera. Kun he olivat huutamassa ilmoille DX:n patenttisen "Suck It"-huudon, Triple H teki Michaelsille Pedigreen. Viikko myöhemmin, Triple H hyökkäsi Michaelsin kimppuun parkkihallissa ja löi hänen päänsä auton sivuikkunan läpi (storylinessa). Vastaukseksi tähän, Michaels haastoi Hunterin "tappeluun" (Unsanctioned-otteluun) SummerSlamiin, minkä Triple H hyväksyikin. Tästä alkoi kiista, joka kesti läpi tulevien vuosien. Michaels voitti SummerSlamissä, mutta Triple H hyökkäsi lekan kanssa Michaelsin kimppuun ottelun jälkeen. Survivor Seriesissä, Michaels voitti [[WWE World Heavyweight Championship|raskaansarjan maailmanmestaruuden]] Triple H:lta historian ensimmäisessä [[Elimination Chamber|Elimination Chamber-ottelussa]]. Michaelsin mestaruuskausi kuitenkin päättyi, kun hän hävisi mestaruuden takaisin Triple H:lle 3 Stages of Hell-ottelussa Armageddon-PPV:ssä.
[[Kuva:Jerichomichaels.jpg|thumb|Shawn Michaels ja Chris Jericho WrestleMania XIX:ssä.]]
Michaels päätyi sitten kiistaan [[Chris Jericho]]n kanssa, kun Jericho oli julistautunut olevansa seuraava Shawn Michaels. Tammikuussa 2003, Jericho voitti Battle Royal-ottelun ja sai oikeuden valita sisääntulonumeronsa tulevaan Royal Rumble-otteluun. Jericho valitsi numeron kaksi, koska Michaelsilla oli numero yksi ja Y2J halusi aloittaa ottelun Michaelsia vastaan. Royal Rumblessa Jericho eliminoikin Michaelsin, [[Christian]]in avustuksella tosin. Michaels sai kostonsa voittamalla Jerichon WrestleMania XIX:ssä. Ottelun jälkeen Michaels halusi kätellä Jerichoa, mutta kaksikko halasikin toisiaan. Jericho näytti ensin olevansa herrasmies, kunnes hän yhtäkkiä potkaisikin Michaelsia jalkoväliin.
Vuoden 2003 alkupuoliskon Michaels pääasiassa työskenteli joukkueena hyvän ystävänsä Kevin Nashin kanssa, mutta pian vanha kiista Triple H:n kanssa syttyi uudelleen liekkiin. Kaksikko paini [[Chris Benoit|Chris Benoit'n]] kanssa [[WrestleMania XX|WrestleMania XX:ssä]] Triple Threat-ottelussa Hunterin raskaansarjan maailmanmestaruudesta. Entiset DX-ystävykset eivät kuitenkaan yltäneet voittoon, sillä Benoit nappasi mestaruuden itselleen. Kesäkuun [[WWE Bad Blood|Bad Blood]]issa, Michaels hävisi Triple H:lle Hell in a Cell-ottelussa. Neljä kuukautta myöhemmin, hän hävisi raskaansarjan maailmanmestaruusottelun Triple H:lle Taboo Tuesday-PPV:ssä [[Edge]]n sekaannuttua ottelun kulkuun, koska katsojat olivat äänestyksessä valinneet Michaelsin ottelemaan mestaruudesta Edgen sijaan. Tämän jälkeen Michaels oli sivussa muutaman kuukauden revenneen nivelkierukan vuoksi.
Royal Rumblessa 2005, Michaels otteli Royal Rumble-ottelussa ja eliminoi [[Kurt Angle]]n. Angle raivostui tästä, syöksyi takaisin kehään ja eliminoi Michaelsin ja lukitsi hänet vielä Ankle Lock-otteeseen kehän ulkopuolella. Michaels haastoi Anglen otteluun WrestleMania 21:een ja Angle hyväksyi haasteen Raw'ssa, kun hän hyökkäsi Michaelsin kimppuun. Seuraavassa Raw'ssa, Marty Jannetty ja Michaels painivat vielä kerran joukkueena ja The Rockers voittikin La Resistancen (Rob Conway ja Sylvain Grenier). Kolme päivää myöhemmin SmackDown!-ohjelmassa, Angle voitti Jannettyn Ankle Lockilla. Angle "lähetti viestin" Michaelsille nöyryyttämällä myös tämän entistä manageria Sensational Sherriä. WrestleMania 21-tapahtumassa Angle voitti Michaelsin, jälleen Ankle Lockilla.
Seuraavana iltana Monday Night Raw'ssa, Muhammad Hassan ja Daivari haukkuivat Michaelsia ja hyökkäsivät hänen kimppuunsa. 11. huhtikuuta Raw'ssa, Michaels vaati toimitusjohtaja Eric Bischoff'lta Handicap-ottelua Hassania ja Daivaria vastaan. Bischoff ei kuitenkaan suostunut järjestämään ottelua. Sen sijaan hän käski Michaelsia etsimään itselleen joukkuetoverin, silloin HBK saisi ottelunsa. Michaels pyysi sen jälkeen [[Hulk Hogan]]ia palaamaan WWE:hen ja ottelemaan hänen joukkueparinaan. 18. huhtikuuta Raw'ssa, Hassan hyökkäsi jälleen Michaelsin kimppuun, kunnes Hogan saapui pelastamaan Michaelsin sekä hyväksyi samalla hänen tarjouksen. Backlash-tapahtumassa Hassan ja Daivari hävisivät Hoganille ja Michaelsille, kun Daivari selätettiin. Heinäkuun Raw'ssa, Hogan ja Michaels ottelivat jälleen voitokkaasti joukkueena. Ottelun jälkimainingeissa, Michaels iski Hoganin Superkickillä kanveesiin ja tämän seurauksena Michaels kääntyi heeliksi ensimmäisen kerran sitten vuoden 2002. Seuraavassa Raw'ssa, Michaels esiintyi Piper's Pit-talk show’ssa jossa hän potkaisi Superkickillä Roddy Piperia ja haastoi Hoganin otteluun SummerSlamiin. Hogan voitti Michaelsin 'Slamissa ja ottelun jälkeen kaksikko kätteli rehdisti toisiaan, Michaelsin sanoessa: "Minun oli pakko saada tietää ja nyt tiedän". Michaelsista tuli täten jälleen yleisön suosikki.
====Feudi McMahonia vastaan; DX:n paluu (2006-2007)====
Joulukuun 26. päivä 2005 Monday Night Raw'ssa, Vince McMahon kehui Michaelsia osallisuudesta vuoden 1997 Montreal Screwjobiin. Michaels kuitenkin kertoi tehneensä sen vain ja ainoastaan lojaaliudestaan yhtiötä kohtaan. Hän ei enää elänyt menneissä, eikä McMahoninkaan enää kuuluisi. McMahon alkoi tämän jälkeen lisäillä Michaelsin otteluihin erikoisia stipulaatioita ja yritti usein aiheuttaa Michaelsille tappion. Kesken vuoden 2006 Royal Rumble-ottelua, McMahon oli saapumassa kehään ja kun Michaels jäi tuijottamaan häntä, [[Shane McMahon]] teki yllättävän esiintymisensä ja eliminoi Michaelsin ottelusta. Helmikuussa Raw'ssa, McMahonit yrittivät saada Michaelsin kirjoittamaan sopimuksen eläköitymisestä, turhaan. Seuraavassa Raw'ssa Michaels voitti Handicap-ottelussa koko Spirit Squad (Kenny, Johnny, Mikey, Nicky, Mitch)-joukkueen ja ottelun jälkeen Michaelsin entinen joukkuekaveri Marty Jannetty saapui kehään pelastamaan Michaelsin Spirit Squadin hyökkäykseltä. Kun Michaels ja Jannetty olivat taas palanneet yhteen, Vince tarjosi Jannettylle sopimusta WWE:ssä, jos tämä suutelisi McMahonin takamusta. Seuraavalla viikolla Jannetty kieltäytyi McMahonin ehdotuksesta ja sen sijaan osallistui [[Chris Masters]]in Masterlock Challenge-otteluun. Michaels yritti auttaa Jannettya, jonka seurauksena Shane hyökkäsi Michaelsin kimppuun ja pisti hänet suutelemaan isänsä ahteria. Saturday Night's Main Event-tapahtumassa, Shane voitti Michaelsin Street Fight-ottelussa, kun hän lukitsi Michaelsin Sharpshooteriin ja Vince käski tuomarin soittaa kelloa, vaikka Michaels ei luovuttanutkaan. Tämä oli toisto Montreal Screwjobista. Huolimatta Spirit Squadin ja Shanen häirinnästä, Michaels voitti Vincen WrestleMania 22:ssa No Holds Barred-ottelussa. Backlashissa McMahonit (Vince ja Shane) voittivat Spirit Squadin avulla Michaelsin ja "Jumalan" joukkueottelussa, jossa ei ollut hylkäyksiä. 22. toukokuuta Raw'ssa, Spirit Squad teloi Michaelsin polven. Tämä oli vain juonikuvio jolla saatiin kirjoitettua Michaels sairauslomalle, sillä hänen piti mennä leikkauttamaan jo jonkin aikaa loukkaantuneena olleen polvensa.
Vuonna 2006 useiden tapahtumien sarja viittasi Michaelsin ja Triple H:n muodostavan D-Generation X-joukkue uudelleen. Tämä alkoi WrestleMania 22:sta, jossa sekä Michaels että Triple H pilkkasivat omissa otteluissaan vastustajiaan DX-aikaisella Crotch Chopilla. Kaksikko jatkoi käsimerkkien tekemistä myös Raw'ssa, kun Michaels feudasi Vince McMahonia vastaan ja Triple H taisteli WWE:n mestaruudesta, ajautuen samalla törmäyskurssille Vincen kanssa. Kesäkuussa DX oli vihdoin palannut showpainimaailmaan. Kesken Triple H:n Gauntlet-ottelun Spirit Squadia vastaan, Michaels palasi pelastamaan Hunterin ja D-Generation X oli taas koossa. Vengeancessa DX voitti Spirit Squadin 5 vs. 2 Handicap-ottelussa. He voittivat Spirit Squadin myös Saturday Night's Main Event-tapahtumassa 5 vs. 2 Handicap Elimination-ottelussa, sekä voittivat Vincen ja Shanen SummerSlamissa. Unforgivenissa, DX voitti jälleen kerran McMahonit ja ECW:n mestarin [[Big Show]]'n 3 vs. 2 Hell in a Cell-ottelussa. Cyber Sundayssa, DX otteli Rated-RKO'ta (Edge ja [[Randy Orton]]) vastaan. Katsojien tuomariksi äänestämä Eric Bischoff salli kielletyn tuolinkäytön Rated-RKO:lle ja DX hävisi ensimmäisen kerran paluunsa jälkeen. Survivor Seriesissä, kuitenkin, Team DX voitti Team Rated-RKO'n puhtaasti. New Year's Revolutionissa, Triple H:n oikea reisilihas repesi kokonaan paikoiltaan kesken DX:n ottelun Rated-RKO'ta vastaan. Edge ja Orton alkoivat puhua julkisesti siitä, kuinka he pistivät Triple H:n sairauslomalle ja kuinka DX "oli kuollut". Tammikuun 15. päivä Raw'ssa Michaels kuitenkin jatkoi yksin DX:n sotaa Rated-RKO:ta vastaan ja hoiteli Randy Ortonin pois pelistä Con-chair-tolla Edgeä ja Ortonia vastaan käydyn Handicap-ottelun jälkeen.
====Lukuisia feudeja (2007-2009)====
Tammikuun 29. päivä Raw-ohjelmassa Michaels nappasi joukkuemaailmanmestaruusvyöt [[John Cena]]n kanssa Rated-RKO:lta. Hän voitti toisessa Raw'ssa Edgen ja Ortonin Triple Threat-ottelussa WWE:n mestaruuden ykköshaastajuudesta. WrestleMania 23:ssa, Cena säilytti mestaruutensa, kun hän pakotti Michaelsin luovuttamaan STFU-otteella. Seuraavana iltana Raw'ssa Michaels ja Cena puolustivat joukkuevöitään kahdessa peräkkäisessä kymmenen joukkueen Battle Royal-ottelussa. Ensimmäisen he voittivat, mutta hävisivät toisen ottelun [[Hardy Boyz|Hardyn veljeksille]] kun Michaels heitti Cenan yläköyden yli lattialle. Michaelsin kiista Cenan kanssa jatkui ja hän kohtasi Cenan, Edgen ja Randy Ortonin Fatal Four-Way-ottelussa WWE:n mestaruudesta Backlashissa. Cena säilytti jälleen mestaruutensa, kun Michaels potkaisi Cenaa Sweet Chin Musicilla, jonka seurauksena tajuton Cena rojahtikin Ortonin päälle ja sai tästä selätyksen.
Michaels alkoi sen jälkeen feudaamaan Randy Ortonia vastaan, kun Orton sanoi voittavansa Michaelsin milloin tahansa. Viikko ennen heidän Judgment Day-otteluaan, Michaels voitti ottelun Edgeä vastaan, mutta ottelun jälkeen Orton potkaisi Michaelsia Puntilla päähän. Juuri ennen heidän Judgment Dayn ottelua, Orton hyökkäsi Michaelsin kimppuun kesken haastattelun. Michaels pyörtyi kesken heidän ottelun eikä pystynyt jatkamaan, jonka takia tuomari ilmoitti Ortonin voittajaksi. Orton jatkoi kuitenkin hyökkäystään ottelun jälkeenkin, tehden RKO:n sekavalle Michaelsille. HBK siirrettiin tämän jälkeen pois kehäalueelta paareissa. Michaels kärsi storylinessa aivotärähdyksestä, mutta todellisuudessa hänen piti mennä jälleen leikkauttamaan toinen polvensa. Michaels teki paluunsa lokakuussa Raw'ssa ja potkaisi Superkickillä juuri WWE:n mestariksi kruunattua Ortonia kesken tämän mestaruusseremonian, jonka jälkeen Michaels tanssi tajuttoman mestarin yllä samalla kun Vince McMahon katseli tapahtunutta. Cyber Sundayssa, katsojat äänestivät Michaelsin Randy Ortonin WWE:n mestaruuden haastajaksi. Michaels voitti ottelun hylkäyksellä, kun Orton löi häntä Low Blow'lla, minkä vuoksi Orton säilytti mestaruutensa. Michaels sai toisen mahdollisuuden nousta WWE:n mestariksi Survivor Seriesissa revanssissa Ortonia vastaan. Heidän ottelussaan, Michaels ei kuitenkaan saanut käyttää Sweet Chin Musicia Ortonin ehdotuksesta, koska Michaels oli viikko toisensa jälkeen potkaissut häntä Superkickillä. Michaels hävisi ottelun, kun Orton teki hänelle RKO'n.
Osana juonikuviota Ric Flairin ympärillä, Michaels kohtasi Flairin Career Threatening-ottelussa [[WrestleMania XXIV|WrestleMania XXIV-tapahtumassa]], minkä hän voitti Sweet Chin Musicilla ja samalla päättäen Flairin uran. Tämän seurauksena [[Batista]] alkoi pitää Michaelsia syypäänä siihen, että Flairin ura päättyi, kutsuen Michaelsia itsekkääksi ja egoistiseksi. Kaksikko kohtasi Backlashissa Chris Jerichon ollessa tuomarina. Michaels voitti ottelun Sweet Chin Musicilla. Jericho alkoi sitten syyttää Michaelsia huijariksi, kun Shawn myönsi tekeytyneensä loukkaantuneeksi, jotta hän olisi voittanut ottelunsa Batistaa vastaan. Tämä johti otteluun Michaelsin ja Jerichon välillä Judgment Dayssa, jonka Michaels lopulta voitti. [[WWE One Night Stand|One Night Stand-PPV:ssä]], Michaels hävisi Batistaa vastaan käydyn Stretcher-ottelun, joka päätti heidän feudinsa. Kesäkuussa Monday Night Raw'ssa, Chris Jericho hyökkäsi kesken Highlight Reel-talk show’nsa Michaelsin kimppuun ja heitti hänet suoraan televisioruudun läpi. Seuraavalla viikolla selvisi, että Michaels oli storylinessa saanut silmäänsä lasinsiruja Jerichon teon takia. The Great American Bashissa Michaels ja Jericho ottelivat toisiaan vastaan. Jericho voitti tuomarin päätöksellä, koska hän vahingoitti jälleen Michaelsin silmää, eikä HBK kyennyt enää jatkamaan ottelua. Kuukausi myöhemmin SummerSlamissa, Michaels oli (storylinessa) aikeissa ilmoittaa uransa lopettamisesta, mutta kiista Jerichon kanssa jatkui kun Jericho löi Michaelsin vaimoa kasvoille. 25. elokuuta Raw'ssa Michaels peruutti päätöksensä uransa lopettamisesta ja haastoi Jerichon Unsanctioned-otteluun Unforgiveniin, jonka Jericho myös hyväksyi. Seuraavalla viikolla Michaelsin ja Jerichon välillä oli ennaltasovittu sopimuksen allekirjoitustilaisuus heidän Unforgivenin otteluaan varten. Samassa segmentissä tapahtui myös ikävä vahinko, kun Michaelsin vasempaan olkalihakseen tuli lievä repeämä, mutta hän sai kuitenkin luvan otella. Unforgivenissa Michaels voittikin Jerichon tuomarin päätöksellä, sillä Michaels antoi vihamiehelleen kunnon löylytyksen. Samassa tapahtumassa Jericho korvasi loukkaantuneen [[CM Punk]]in Scramble-ottelussa raskaansarjan maailmanmestaruudesta ja ilta päättyikin Jerichon mestaruusjuhliin. Seuraavassa kuussa No Mercyssa Michaels kohtasi Jerichon vielä kerran Ladder-ottelussa, missä Jericho puolusti mestaruuttaan Michaelsia vastaan. Kyseisessä tapahtumassa Jericho voitti ottelun säilyttääkseen tittelinsä.
Joulukuussa 2008 Michaels hyväksyi [[John "Bradshaw" Layfield]]in tarjouksen ryhtyä hänen työntekijäkseen. Storylinen mukaan Michaels oli menettänyt perheensä säästöt johtuen maailmalla velloneesta lamasta ja tämä pakotti hänet toimimaan JBL'n alaisuudessa. Epäonnistuttuaan tehtävässään varmistaa JBL'lle raskaansarjan maailmanmestaruusvoitto John Cenasta Royal Rumblessa, Michaels hyväksyi "Kaikki tai ei mitään"-ottelun JBL'ää vastaan helmikuun No Way Outissa. Michaels voitti ottelun ja vuoden sopimus JBL'n työntekijänä raukesi välittömästi huolimatta siitä, että Michaels sai oletetun sopimusvuotensa loppuun asti täyttä palkkaa JBL'ltä. 2. maaliskuuta Raw'ssa Michaelsista tuli ensimmäinen painija WWE:ssä, joka aiheutti tappion [[Vladimir Kozlov]]ille ja sai oikeuden kohdata Undertakerin tulevassa [[Wrestlemania XXV|WrestleMania XXV-tapahtumassa]]. Itse tapahtumassa, Undertaker päihitti Michaelsin kasvattaakseen WrestleManian voittoputkensa lukemiin 17-0. WrestleManian jälkeen, Michaels piti taukoa showpainista.
====D-Generation X:n paluu, feudi Undertakeria vastaan ja lopettaminen (2009-2010)====
Michaels palasi WWE-ohjelmiin elokuun 10. päivänä 2009 Raw'ssa esitetyissä videopätkissä joissa kerrottiin kuinka hän oli (juonikuvion mukaan, tietenkin) lähtenyt WWE:stä. Triple H tapasi Michaelsin lounasravintolassa Texasissa, missä Shawn oli työskennellyt kokkina. Useissa videopätkissä, Triple H yritti vakuutella Michaelsia palaamaan WWE:hen ja perustamaan DX jälleen kerran. Erilaisten sattumuksien jälkeen, Michaels päätti tarjoutua Hunterin tarjoukseen ja he päihittivät Legacyn ([[Ted DiBiase Jr|Ted DiBiase]] ja [[Cody Rhodes]]) [[SummerSlam (2009)|SummerSlamissa]]. Joukkeet ottivat voittoja toisistaan vuorotellen. [[WWE Breaking Point]]-PPV'ssä Legacy nimittäin päihitti DX:n WWE:n historian kaikkien aikojen ensimmäisessä Submissions Count Anywhere-ottelussa, mutta DX sai kostonsa lokakuisessa [[Hell in a Cell (2009)|Hell in a Cell]]-PPV:ssä, missä he voittivat Legacyn [[Hell in a Cell|Hell in a Cell-ottelussa]]. DX haastoi sitten John Cenan WWE:n mestaruudesta [[Survivor Series (2009)|Survivor Seriesin]] Triple Threat-otteluun, mutta Michaels tai Triple H eivät kumpikaan voittaneet ottelua. Joulukuun 13. päivä käydyssä [[TLC: Tables, Ladders & Chairs (2009)|TLC: Tables, Ladders & Chairs-tapahtumassa]], DX voitti Jeri-Show'lta (Chris Jericho ja Big Show) [[Unified WWE Tag Team Championship|Unified Tag Team-mestaruusvyöt]] TLC-ottelussa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Michaels ja Triple H voittivat joukkueena Tag Team-vyöt. 4. tammikuuta 2010 Raw-ohjelmassa, Michaels teki sovinnon pitkäaikaisen vihamiehensä Bret Hartin kanssa, kun he kättelivät ja halasivat kehässä. Vastakohtana storylinelle, tämä oli tosiasiassa osa oikeaa elämää, joka päätti pitkään jatkuneet spekulaatiot ja puheet Montreal Screwjobin ympärillä. Vaikka jotkut tahot ovat epäilleet sovinnon vilpillisyyttä, Michaels ja Hart ovat molemmat vakuuttaneet sen olleen aitoa. DX hävisi Unified Tag Team-mestaruudet Triple Threat Tag Team-ottelussa [[The Miz|The Mizille]] ja Big Show’lle 8. helmikuuta Raw'ssa, ottelussa oli mukana myös The Straight Edge Society ([[CM Punk]] ja [[Drew Hankinson|Luke Gallows]]). [[WWE Elimination Chamber|Elimination Chamber]]-PPV:ssä, Michaels aiheutti Undertakerille tappion ja raskaansarjan maailmanmestaruuden menettämisen [[Elimination Chamber|Elimination Chamber-ottelussa]], kun Michaels pääsi livahtamaan kammion sisään ja potkaisi 'Takeria Sweet Chin Musicilla. Tämän seurauksena kaksikko kohtasi [[WrestleMania XXVI|WrestleMania XXVI:ssä]] "Streak vs. Career"-ottelussa. Michaels hävisi ottelun ja joutui ottelun stipulaatiota noudattaen lopettamaan uransa. Seuraavana iltana, 29. maaliskuuta 2010 Raw'ssa, Michaels piti tunteikkaan jäähyväispuheensa ja päätti sen tuttuihin sanoihin menneisyydestä: ''"Shawn Michaels has left the building"''
====Hall of Fame, muut uran päättymisen jälkeiset esiintymiset (2010 -)====
Joulukuun 14. päivän Raw'ssa Michaels voitti Moment of the Year Slammy-palkinnon ottelustaan Undertakeria vastaan WrestleMania XXVI:ssa ja piti kiitospuheensa sateliittiyhteyden välityksellä. Kolme päivää myöhemmin hän ilmoitti tehneensä WWE:n kanssa sopimuksen, jonka mukaan hän toimii WWE.n lähettiläänä tulevat vuodet. Michaels teki ensimmäisen live-esiintymisensä sitten jäähyväispuheensa, kun hän esiintyi joulukuun 11. päivä kuvatussa Tribute to the Troops-tapahtumassa tehdäkseen Triple H:n kanssa vielä kerran jälleenkokoontumisen DX:n väreissä. Michaels teki yllätysvisiitin Raw'ssa tammikuun 10. päivä 2011, jolloin hänet valittiin vuoden 2011 Hall of Fameen. Juuri kun Shawn oli alkamassa pitämään puhettaan, [[Alberto Del Rio]] saapui kehään ja haukkui häntä, jonka jälkeen Shawn teki Del Riolle Sweet Chin Musicin ja poistui kehästä tanssahdellen. Maaliskuun 28. päivän Raw-lähetyksessä Michaels esitti mielipiteensä Triple H:n ja Undertakerin tulevasta ottelusta WrestleMania XXVII:ssä. Päivää ennen WrestleManiaa, Michaels liitettiin Hall of Famen kunniakkaaseen joukkoon ja ensimmäistä kertaa vuosien jälkeen WWE-lähetyksessä, näyttäytyivät Michaels, Triple H, Kevin Nash ja Sean Waltman yhdessä The Kliq-ryhmänä vielä kerran.
==Painissa==
*'''Lopetusliikkeet'''
**''Sweet Chin Music'' ([[Superkick]])
**Modified Figure Four Leg Lock -2008
**''Teardrop Suplex'' (Leg hook Saito Suplex) -1992-1993
*'''Nimikkoliikkeet'''
**Arm trap Crossface -2007-2010
**Backhand Chop
**Belly to Back Suplex
**Diving Elbow Drop
**Dropkick
**Figure Four Leg Lock
**Flying Forearm Smash
**Inverted Atomic Drop
**Moonsault
**Skin the Cat
**Slingshot Crossbody
*'''Managerit'''
**[[Kevin Nash|Diesel]]
**Jose Lothario
**Sensational Sherri
**Sycho Sid
**[[Rick Rude]]
**Luna Vachon
**[[Triple H]]
*'''Lempinimet'''
**"The Hearbreak Kid (HBK)"
**"The Showstopper"
**"The Headliner"
**"The Main Event"
**"The Icon"
**"Mr. [[WrestleMania]]"
==Mestaruudet ja saavutukset==
|
