Ero sivun ”Voimavalolyhty” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Korjattu pari kielioppivirhettä. |
|||
Rivi 1:
[[Image:Dfr px826.jpg|thumb||Petromax 826 -voimavalolyhty. Lyhdyn lasin sisällä näkyvä pystysuora messinkiputki on kaasutin ja valkoinen pallomainen osa hehkusukka.]][[Kuva:Petromax.jpg|thumb|250px|Petromax
'''Voimavalolyhty''' on valopetrolikäyttöinen [[öljylamppu]], jossa [[valopetroli]] kaasuuntuu ja palaa [[hehkusukka|hehkusukassa]] tuottaen voimakkaan valkoisen valon. Lampun valo on öljylampun valoa huomattavasti kirkkaampi ja vastaa teholtaan jopa monisatawattista hehkulamppua. Lyhty pitää palaessaan pientä kohisevaa ääntä ja tuottaa runsaasti lämpöä.
Rivi 13:
== Valoteho ja käyttökohteet ==
Lyhdyn tuottama valoteho on moninkertainen tavanomaisiin öljylamppuihin verrattuna, mutta säiliöllinen polttoainetta riittää silti tavallisesti 6-10 tunnin käyttöön. Valotehoon ja polttoaineen kulutukseen vaikuttaa ensisijaisesti käytettävän suuttimen ja hehkusukan mitoitus. Liian suuren suuttimen ja sukan käyttö voi kuitenkin vaurioittaa lyhtyä, jota ei ole mitoitettu niiden tuottamalle lämpökuormalle. Pienimmissä lyhdyissä teho on 150-250 HK/CP (candle power), suurimmissa 300-500 HK/CP, joka vastaa jo 300-
Voimavalolyhdyt tulivat suomalaisille tutuksi viimeistään toisen maailmansodan aikana korsujen valaistusvälineinä ja vielä 1950-60-luvuilla niillä korvattiin osin puuttuva sähkövalo maaseudulla. Voimavalolyhtyjä käytetään nykyisinkin vara- ja ensisijaisina valonlähteinä olosuhteissa, joissa sähkövaloa ei aina ole saatavilla, esim. sotilas-, mökki-, retkeily-, [[tuulastus]]- ja poikkeusolokäytössä. Voimavalolyhtyjä käytetään myös yhä laajasti kehitysmaissa jokapäiväisiin arkisiin valaistustarpeisiin.
| |||