Ero sivun ”Tapio Nousiainen” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
SilvonenBot (keskustelu | muokkaukset)
Korjasin Nousiaisen kuolinpaikan ja kuvailin hänen elämäänsä ja hengellistä toimintaansa 1950-1980-luvuilla
Rivi 1:
'''Toivo Tapio Nousiainen''' ([[7. toukokuuta]] [[1914]] [[Pielavesi]] – [[30. lokakuuta]] [[1981]] [[HelsinkiKuopio]]) oli kristillinen kirjailija, lakimies, lakitieteen tohtori ja teologian kandidaatti. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat ''Leipää ja suolaa'' (1973) ja ''Yksi ainoa elämä'' (1980). Ensin mainittu on uudenlainen, aikansa Suomeen sijoittuva "Psalmien kirja". Yksi ainoa elämä varoittelee kadotuksen tuskista, ja siihen sisältyy vähän myös katolisen kirkon kritiikkiä. Siitä on useimpina vuosina ilmestymisensä jälkeen otettu uusintapainos. Se on käännetty viroksi nimellä ''Üks ainu elu''. Lisäksi hän kuvaili peitenimiä käyttäen omaa elämäänsä ja läheistensä elämää vuoteen 1974 asti romaanissaan Katkennut korsi (Hämeenlinna: Kustannuskeskus Päivä Oy, 1974).
Nousiainen tuli uskoon vuonna 1952 ja liittyi saman vuoden syksyllä Kuopion Vapaaseurakuntaan (katso esim. Katkennut korsi; Vilho Rantanen, Rajan tuolta puolen. Hämeenlinna: Päivä Oy, 1969; Olavi Lehto, Muistojen kiviä. Hämeenlinna: Päivä Oy, 1987). Siitä lähtien hän kuului enimmäkseen Suomen Vapaakirkkoon, tosin välillä helluntaiherätykseen (katso esim. "Tapio Nousiainen ystävien sanoilla" teoksessa Tapio Nousiainen, Kristuksen kanssa kärsimyskoulussa. Helsinki: Kuva ja Sana Oy, 1982). Nousiainen puhui ja toimi 1960-1970-luvuilla Suomessa kristittyjen yhteyden, esimerkiksi yhteisen esirukouksen ja evankelioinnin (Jeesuksesta todistamisen) puolesta. Hän kirjoitti aiheesta kirjan Että he kaikki yhtä olisivat (Päivä Oy, 1960-luku). Lisäksi hän osallistui aktiivisesti yhteiskristillisiin Ashram-kokouksiin ja piti raamattutunteja vuosina 1970-1980 Kansan Raamattuseuran toimintakeskuksessa Oronmyllyllä, Etelä-Karjalan Parikkalassa (katso esim. Antti Aaltosen muistokirjoitus ja Olavi Lehdon muistopuhe teoksessa Kristuksen kanssa kärsimyskoulussa). Nousiainen saarnasi hengellisissä tilaisuuksissa ympäri Suomea tuomarin ja kirjailijan töidensä ohella, ja silloin tällöin hän teki saarnamatkoja myös ulkomaille (katso esim. Katkennut korsi ja Kristuksen kanssa kärsimyskoulussa).
Vaikka 1970-luvun puolivälin jälkeen hänen terveytensä heikkeni esimerkiksi diabeteksen, aivoverenkiertohäiriön ja sydänvaivojen takia, Nousiainen jaksoi kirjoittaa kirjoja kuolemaansa asti (katso esim. Kristuksen kanssa kärsimyskoulussa - liite: "Tapio Nousiaisen kirjallista tuotantoa").
 
{{DEFAULTSORT:Nousiainen, Tapio}}