'''Sigismundin ja Kaarlen valtataisteluksi''' kutsutaan vuosina 1597–991597–1599 käytyä Ruotsin[[Ruotsi]]n [[sisällissota]]a kuningas [[Sigismund]]in ja [[Kaarle IX|Kaarle-herttuaherttuan]]n (myöhemmin Kaarle IX) kannattajien välillä. Sota oli ensimmäinen osa [[Kuusikymmenvuotinen sota|kuusikymmenvuotisessa sodassa]] (1598–1660) [[Puola]]n ja [[Ruotsi]]n välillä. Sisällissotaa [[Nuijasota|käytiin myös Suomessa]], joka oli Sigismundin tukialuetta.
Ruotsin kuningas [[Juhana III]] kuoli 17.11. marraskuuta 1592. Laillinen kruununperijä oli Puolan kuningas Sigismund (vuodesta 1587, Puolassa nimellä Sigismund III), Juhana III:n poika. Sigismund saapui Ruotsiin syksyllä 1593 ja hänet kruunattiin Ruotsin kuninkaaksi, jolloin syntyi periaatteessa voimakas [[persoonaunioni]] Ruotsin ja [[Puola-Liettua]]n välille.
Sigismund oli kasvatettu [[katolinen kirkko|katoliseksi]], koska hänen äitinsä oli katolinen. Ruotsi oli ollut [[protestanttiProtestantismi|protestanttinen]]nen vasta [[Kustaa Vaasa]]n [[uskonpuhdistus|uskonpuhdistuksesta]] lähtien. Ruotsalaiset halusivat Sigismundilta vakuutuksen, että Ruotsi pysyisi protestattisena maana, eikä katolinen Sigismund ryhtyisi ajamaan [[vastauskonpuhdistus]]ta. Sigismund allekirjoittikin helmikuussa 1594 [[Uppsalan julistus|Uppsalan julistuksen]] helmikuussa 1594, jossa hän lupasi Ruotsin pysyvän protestanttisena.
Sigismund ei voinut hallita Ruotsia kunnolla, sillä ''[[sejm]]'' (Puolan parlamentti) vaati häntä palaamaan Puolaan. Hän palasikin Puolaan heinäkuussa 1594 jättäen Ruotsia hallitsemaan [[Ruotsin valtaneuvosto|valtaneuvoston]] yhdessä Kaarle-herttuan kanssa. Kaarle-herttua oli Sigismundin setä, Juhana III:n ja [[Eerik XIV|Eerik XIV:n]] veli, Kustaa Vaasan poika. Vahvasti protestanttisena hän oli Sigismundin vastustajien luonnollinen valinta johtajaksi.
