Ero sivun ”Hannu Krankka” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
IA (keskustelu | muokkaukset) |
|||
Rivi 1:
'''Hannu Krankka''' (Hans Kranck <ref>Antti Manninen: Kapinajohtaja Hannu Krankka säilytti henkensä nuojasodassa, Helsingin Sanomat 26.11. 2006</ref>) oli [[Liminka|Limingasta]] kotoisin ollut [[nuijasota|nuijasodan]] kapinallispäällikkö. Krankan syntymävuotta ei tarkkaan tiedetä. Krankan isä oli kuitenkin lohivouti, nimismies, ja voudin sijainen [[Eerik Krankka|Eerik Pietarinpoika]] (k. 1579). Krankan koti sijaitsi Limingan Alapään kylässä ja talo oli täyden [[Isojako|manttaalin]] tila eli pitäjän suurimpia. Eerik Pietarinpoika otti osaa lukuisiin rajakahakoihin [[Venäjä]]ä vastaan ja Hannu lähti kulkemaan isänsä viitoittamaa tietä.
Vuoden 1595 [[Täyssinän rauha]]n jälkeen alkanut nuijasota veti mukaan myös liminkalaiset: linnaleirin pelko, ankara verotusjärjestelmä ja katolisuus<ref>Ylikangas 1977.</ref> ajoi sotaan talonpojat, jotka kokivat vapautensa olevan uhattuna ja vastustivat [[linnaleiri]]ä. Tammikuun lopulla v. 1597 Limingan, [[Ii]]n ja [[Kemi]]n talonpojat valitsivat johtajakseen Hannu Krankan. Krankan johtamia talonpoikia oli parhaimmillaan n. 3000, heitä vastassa olivat Suomen käskynhaltijan [[Klaus Fleming]]in joukot. Ensimmäinen verinen yhteenotto tapahtui [[Kokkola]]n Tarharannan niityllä Flemingin voudin [[Abraham Melkiorinpoika|Abraham Melkiorinpojan]] johtaman osaston kanssa. Krankka varasti kahakassa Abraham Melkiorinpojan susiturkin. Abraham Melkiorinpoika jäi pian tämän jälkeen kiinni [[Kruunupyy]]ssä, toimitettiin [[Tukholma]]an, jossa hänet myöhemmin mestattiin. Klaus Flemingin saatua tiedon Pohjanmaan kansannoususta, lähetti hän 1500 miehen koulutetut ratsujoukonsa Pohjanmaalle nujertamaan Hannu Krankan talonpoikaisjoukot. Santavuorella [[24. helmikuuta]] [[1597]] käydyssä ankarassa kamppailussa kaatui n. 1000 talonpoikaa ja 500 (joukossa Hannu Krankka) joutui vangiksi. Krankka vietiin [[Turun linna]]an. <ref>Keränen 2003: s. 68. (Kaatuneiden määrästä ei täyttä varmuutta. Keränen mainitsee kirjassaan kaatuneiksi tuhat henkilöä.)</ref> 'Viikin vapaaherran' Klaus Flemingin kuoltua pian edellisen jälkeen ja [[Kaarle IX|Kaarle-herttuan]] vallatessa Turun syyskuussa 1597, vapautui myös Krankka.
Eversti Krankka kirjoitti sotakokemuksistaan ruotsinkielisen kertomuksen <ref>Keränen 2003: s. 73. (Ruotsin Valtionarkisto. Nelisivuinen selonteko. Kopio artikkelista kirjassa.)</ref>, joka on säilynyt arvokkaana dokumenttina sodasta. Hänen kuitenkin epäillään olleen äidinkieleltään suomalainen. Kaarle-herttua palkitsi Krankan mm. verovapaudella, hänestä tehtiin Limingan nimismies ja Pohjanmaan lohivouti v. 1600. Hän oli valtiopäivämiehenä v. 1600 ja [[Kustaa II Adolf]]in kruunajaisvaltiopäivillä v. 1617. [[Kaarle IX]] kävi tervehtimässä häntä Limingan Krankkalassa v. 1602 ja Kustaa II Adolf kenties tapasi hänet Limingassa pistäytyessään v. 1614<ref>Keränen 2003: s. 68–69. (Grönblad, Edvard: Hndlingar rörande Klubbekriget. Helsinfors 1843. Cit.)</ref>. Hannu Krankka kuoli n. 1630 paikkeilla.
| |||