Ero sivun ”Ludwig Feuerbach” versioiden välillä

[[Kuva:Feuerbach Ludwig.jpg|thumb|right|Ludwig Feuerbach.]]

'''Ludwig Andreas Feuerbach''' (s. [[28. heinäkuuta]] [[1804]], [[Landshut]] –– k. [[13. syyskuuta]] [[1872]], Rechenberg) oli [[saksa]]lainen [[filosofi]], joka vaikutti suuresti [[marxilaisuusMarxilaisuus|marxilaisen]] [[materialismi]]n ja [[uskontokritiikkiUskontokritiikki|uskontokritiikin]] kehitykseen.

Feuerbach syntyi [[Saksa]]ssa vapaamielisen lakimiehen poikana. Hän aloitti [[teologia]]n opinnot [[Heidelberg]]issä, mutta siirtyi vuoden päästä [[Berliini]]in kuuntelemaan Hegelin luentoja julistaen ”Ei uskoa vaan ajattelua!”<ref>Byhovski 1980, s. 7–10.</ref> Feuerbach liittyi niin sanottuun [[Georg Wilhelm Friedrich Hegel|hegelil]]äiseen vasemmistoon, joka oli radikaali ja jonka jäsenistä monet kannattivat [[materialismi]]a. Feuerbach oli [[Ateismi|ateisti]] ja materialisti. Hän pääsi [[Erlangen yliopisto]]on luennoitsijaksi, mutta joutui luopumaan urastaan, koska arvosteli kirkon oppia sielun kuolemattomuudesta.

Feuerbach, joka oli ollut suorassa oppilassuhteessa Hegeliin, aloitti uransa tiukkana hegeliläisenä. Kuitenkin hän julkaisi 1840-luvulta alkaen joukon teoksia, joissa Hegelin filosofiaa kritisoitiinarvosteltiin niin jyrkästi, että se keskeisiltä osin kääntyi päälaelleen.

Feuerbachin pääteos ''[[Das Wesen des Christentums]]'' ilmestyi vuonna [[1841]]. Teoksen myötä Feuerbachista tuli sosialisteille taikauskonuskonnon ja itsevaltiuden vastaisen taistelun vertauskuva.

Teoksessaan Feuerbach esittelee ihmiskeskeisen ajattelunsa. Hänen lähtökohtanaan oli [[Goethe]]n lause: ''"Kenellä”Kenellä on tiede, hän ei tarvitse uskontoa."''”

[[Kuva:Nuremberg L.A.Feuerbach Memoria Table f ne.jpg|thumb|Feuerbachin muistomerkki [[Nürnberg]]issä.]]

[[Kuva:Nuremberg L.A.Feuerbach Sarcophagus f sw.jpg|thumb|Feuerbachin sarkofagi Nürnbergissä.]]

Ihmisen kyky tiedostaa on rajaton ja kaikkivoipa, mutta "uskonnossa”uskonnossa ihmisellä on silmät sitä varten ettei hän näkisi vaan pysyisi toivottomasti sokeana, ja järki sitä varten, ettei hän ajattelisi vaan pysyisi toivottomasti tyhmänä"tyhmänä”.

Feuerbachin kritiikinarvostelun kärki kohdistui hegeliläisyyden ja uskonnon suhteeseen. Hegel ja hänen perässään oikeistohegeliläiset katsoivat uskonnon ja filosofian perimmältään ajavan samaa asiaa. Niillä kummallakin on sama sisältö, jota uskonto ilmaisee kuvien ja kertomusten, filosofia taas järjen käsitteiden avulla.

[[Teologia]]n syyt Feuerbach löytää [[antropologia]]sta. Uskonto on ihmisen keksintöä. Hegelin filosofiassa toistetaan ihannoiva käsitys uskonnosta. Hegelille idea on todellisinta todellisuutta; ihmisiä ja heidän aistillista olemassaoloaan hän pitää idean tuotteina. Näin hän kääntää todellisen asiaintilan päälaelleen. Feuerbachin mukaan lähtökohdaksi pitää ottaa todelliset ihmiset, jotka koostuvat niin ruumiista kuin psyykestäkinmielestäkin. Ideat esiintyvät näiden ihmisten päissä; ne ovat ihmisten tuotetta, ei päinvastoin.

Edelleen, ihmisten olemus on yhtä kuin heidän ruumiinsa, heidän aistillinen ja todellinen olemassaolonsa. Idealistinen filosofia, joka lähtee etenemään "minä”minä ajattelen"ajattelen” -lauseesta, yrittää kiivetä puuhun latvasta käsin. Ruumiillis-aistillinen on ollut olemassa ennen kaikkea filosofiaa ja muodostaa sen edellytyksen. Toisin kuin Hegel kuvitteli, ei filosofia pysty perustelemaan itse itseään, vaan sen täytyy lähteä liikkeelle todellisista, yksilöllisistä elämänilmauksista.

Mitä rikkaampi jumala, sitä köyhempiä ihmiset - siinä Feuerbachin oppi pähkinänkuoressa. Hän ei salaa ajattelevansa, ettämukaan kristinusko ja idealistinen filosofia ovat esteitä ihmisten onneen johtavalla tiellä. Jos ihmiset lakkaisivat uskomasta jumalaan, alkaisivat he lopultakin uskoa itseensä ja ryhtyisivät poistamaan sitä todellista kurjuutta, jonka heijastusta jumalusko on. Näin uskonnollinen usko ja rakkaus korvautuvat ihmissukua kohtaan tunnetulla uskolla ja ihmisrakkaudella. Kristinuskon tilalle astuu [[humanismi]], joka ei kiinnitä huomiota pelkästään ihmisen henkeen, vaan myös hänen ruumiiseensa ja todellisiin elinoloihinsa.

Vasemmistohegeliläisissä piireissä Feuerbachin julistus otettiin vastaan suorastaan haltioituneesti. ''"Innostus”Innostus oli yleinen: olimme kaikki muuttuneet hetkessä feuerbachilaisiksi"''feuerbachilaisiksi”, kertookertoi [[Friedrich Engels]]. Tämä julistus kuuluukin yhdessä Hegelin filosofian kanssa [[Karl Marx]]in ja Engelsin ajatusjärjestelmän tärkeimpiin edellytyksiin.

== KirjallisuuttaLähteet ==

{{DEFAULTSORTAAKKOSTUS:Feuerbach, Ludwig}}